Ilkka Hyttinen Rakastan - siksi elän

Uhkakuvat minimiin – turvallisuutemme uusi ulottuvuus

Mikä on Suomen uhkakuva- ja turvallisuuspolitiikka 2020- luvulle mentäessä? - Siinä monestikiistellyssä kysymyksessä, toistaiseksi ratkeamattomassa vastauksessa kiteytyy Suomen koko identiteetin, todellisen itsenäisyytemme lopullinen säilyminen tulevaisuudessa. Professori Juha Mäkinen Maanpuolustuskorkeakoulusta esitti keskusteluavauksen  ko. aihesta Maaseudun tulevaisuus- lehdessä laajentaen sen kommentointini jälkeen mm. ST Jarno Limnellin pohdintoihin ”Suomen turvallisuuden uudesta tarinasta”. 

Limnell kirjoitti blogissaan : 

”Irakin ja Afganistanin kokemusten jälkeen Yhdysvaltojen kynnys seuraavaan ”terrorismin vastaiseen sotaan” tai  ”kriisinhallintasotaan” on korkea. Sotilaallinen kriisinhallintatoiminta onkin laskusuhdanteessa, kun se viimeisen kymmenen vuoden aikana on ollut länsimaisen sodankuvan keskiössä. Tämä kehityssuunta muuttaa myös Naton kriisinhallintaan keskittynyttä toimintatapaa. 

Yhdysvaltojen poliittinen ja sotilaallinen johto on viime vuosina nostanut kyberhyökkäykset yhdeksi vakavimmista uhkista Yhdysvaltojen turvallisuudelle ja taloudelle. Puheet ”Digitaalisesta 9/11:stä” ja ”Kyber Pearl Harborista” alkavat Yhdysvalloissa olla arkipäivää. Senaatissa kiistellään parhaillaan kyber-lainsäädännöstä, jolla pyritään vahvistamaan etenkin kriittisen infrastruktuurin suojaustasoa juuri kyberhyökkäyksiä vastaan. Erityisen huolestuneita Yhdysvalloissa ollaan mahdollisesta iskusta sähköverkkoon, johon etenkin kiinalaisten ja venäläisten arvioidaan jo hakkeroituneen sisään. Kansalaismielipiteessäkin kyberuhkat ovat nousseet uhkalistan kärkeen. Kyber on se, johon resurssointia puolustusbudjetin yleisistä leikkauksista huolimatta nyt merkittävimmin lisätään. 

Tyynestämerestä ja kyberhyökkäyksistä huolimatta päällimmäisenä New Yorkissa on tällä hetkellä mielessä yhdentoistavuoden takaiset tapahtumat. Paljon on kyyneleitä vuodatettu WTC-iskujen uhreille – mutta myös iskujen käynnistämien vastatoimien seurauksena. ”We will never forget” lukee isossa lakanassa. Niin varmasti on, mutta katse on Yhdysvalloissa jo suunnattu eteenpäin, ja uusiin uhkiin.” 

http://blogit.iltalehti.fi/jarno-limnell/ 

Nyt paljastunut USA:n/NSN:n EU:n urkinta/tiedustelu tuota Limnellin esitystä vasten vain vahvistaa hänen lausumansa  jo enemmän tai vähemmän käynnistyneestä kybersodasta (salaliittoteoreetikothan puhuvat jo ns. kolmannesta maailmansodasta). Mutta tänään ennemminkin meidän siksi tulisi kaikessa koulutuksessa ja mediassa – tiedotuksessa yleensäkin – puhua ei niinkään enää vain sodan uhkista, uhka- ja mielikuvista, vaan nimenomaan siitä, miten niitä vakavuudeltaan heikennämme ja jos mahdollista kokonaankin poistamme?

Pohdinta siitä miten väestönsuojelu ja esimerkiksi kokonaisvaltainen kriisinhallinta puolustusvoimien koulutuksessa järjestetään on kohdistettava  nimenomaan siihen tähdäten, että säilytämme yleiseen asevelvollisuuteen perustuvat puolustusvoimat – ko. osiot siihen myös reservissä liittyen! - ottaen tietenkin vaihtoehdossa B huomioon sen, että joutuisimme ”viimeisenä vaihtoehtona” turvautumaan lopulta Nato-jäsenyyteen -  liittoutumaan joka tänään vaikuttaa varsin epätodennäköiseltä, jos vain haluamme säilyttää saavuttamamme hyvät naapuruus- ja kauppasuhteet Venäjän kanssa ja siten samalla vähentää uhkakuvia itäisen naapurimme suunnalta. – Itsesäilytysvaistommehan kuuluut tunnetusti geneettisestikin syvimpiin, olosuhteistakin riippumattomiin toiminteisiimme. 

http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/mielipiteet/lukijalta/asevelvollisuus-4-0-1.36754 

http://jaatteenmaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/143382-nato-jarki-ja-tunteet 

http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2013063017207335_ul.shtml 

http://www.hs.fi/kotimaa/a1370663104825 

http://ilkkahyttinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/142873-russofobian-takia-natoon

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Käyttäjän ilkkahyttinen kuva
Ilkka Hyttinen

Erkki Laitinen1.7.2013 20:16 :

"Selkeä vastaus löytyy niiltä historian lehdiltä, jotka käsittelevät viime sotia edeltäviä ja sodanaikaisia seikkoja. Ei tullut apua,vaikka kovin valiteltiin Suomen, 'pienen urhoollisen kansan, kohtaloa. Eikä tule apua vastaisuudessakaan. Kyllä sopimuksia voi kirjoittaa ja laseja kallistella, mutta siihen se jää.

Jos joudumme sodan jalkoihin, meillä ei ole mitään arvoa tai merkitystä kenellekään. Meidät jyrätään tai säästetään kokonaan muista, kuin meistä johtuvista syistä. Ainoa, mikä vähän auttaa, on yhteistyö niin Venäjän kuin muidenkin maiden kanssa.

Mitä Venäjään tulee, niin he olisivat meidät vieneet ajat sitten vaikka Siperiaan, jos olisivat halunneet. Nehän pani saksalaisillekin luun kurkkuun, vaikka toista puhuttiin."

Niin Erkki,

"jos olisimme Naton jäsen"...

Hyvin kiteytit aiheen. Ennenkuin todella liittyisimme Natoon, tapahtuisi jo jotakin. Eihän Venäjä niin tyhmä ole, että sallisi "itsemääräämisoikeutensa" alueellamme kaventumisen Natoon liittoutumisen takia, eikä tartte paljoa laskea, kummanko joukot täällä ensin ovat - tarvittaessa - Venäjän vai Naton/USAn, jolloin ydinpelote hoitelee loput...

"Ainoa, mikä vähän auttaa, on yhteistyö niin Venäjän kuin muidenkin maiden kanssa." Niinpä: Uhkakuvat minimiin - turvallisuutemme uusi ulottuvuus...

http://anteroeerola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/14369...

Käyttäjän ilkkahyttinen kuva
Ilkka Hyttinen

Juoksuhaudoista lopulta parveilevaan eli sissisotaan

Venäjä on avain Nato- keskusteluun, mutta ei sen puolesta, vaan päinvastoin sitä vastaan, monesta muustakin syystä. Olisi jo korkea aika nousta ylös Nato-hehkuisista juoksuhaudoista.

Venäjä ei ole nykyisin länsimainen demokratia, mutta on siirtymässä vakaasti siihen presidentti Vladimir Putinin johdolla. Rauhallisuuskin on suhteellinen käsite, mutta täysin turhaa ja tyhmää on yrittää vetää räjähdysherkkää Nato-rajaa muutoin ainoalle rauhalliselle alueellemme.

Hylätyn Euroopan vakaus kuitenkin horjuu. Elämme suursotien välistä aikakautta. Moni ei tule ajatelleeksi, että nykyinen turvallisuuteen liittyvä teoreettinen ja poliittinen keskustelu muistuttaa sitä ajattelua, joka vallitsi maailmansotien välisellä ajanjaksolla, sanoo tänä keväänä sotatieteiden tohtoriksi väitellyt Fred Blombergs.

Blombergsin tuore väitöstutkimus käsittelee suurvaltapolitiikan vaikutusta Euroopan vakauteen. Väitöstutkimuksen mukaan USA:n läsnäolo on taannut ainutlaatuisen vakauden kauden Euroopassa. Yhdysvaltojen sotilaallinen ylivoima on paitsi luonut pelotteen Venäjälle, myös vähentänyt Saksan, Ranskan ja Britannian välistä valtakamppailua.

Strategian tutkijana ja opettajana Maanpuolustuskorkeakoulussa kahdeksan vuotta toiminut Blombergs kertoo vertauksen, joka kuvastaa Euroopan tilannetta lähitulevaisuudessa. Vertauksessa opettajana on USA ja pojat eurooppalaisia suurvaltoja. – Jos opettaja jättää tulematta välitunnin valvojaksi, vahva poika alkaa kiusata heikompaa. Heikko poika jännittää välitunteja ja pelkää, että opettaja jättää jälleen saapumatta. Mitä hän voi tehdä? Mennä punttisalille, karateen tai liittoutua jonkun vahvemman pojan kanssa, joka puolustaa tarvittaessa.

USA:n valtapolitiikan painopiste on siirtymässä Aasiaan, koska se johtavana suurvaltana on huolissaan Kiinan valta-aseman vahvistumisesta. Tämä avaa Venäjälle mahdollisuuden turvautua halutessaan sotilaallisen voiman käyttöön.

Sissisota - nykytaktiikan mukaan ns. parveileva sota - on sodankäynnin muoto, johon turvaudutaan viimeistään silloin, kun vihollisen ylivoima tekee avoimen yhteenoton epäedulliseksi. Se koostuu äkillisistä, lyhyistä yhteenotoista eri puolilla laajaa aluetta, joka saattaa päällisin puolin olla enemmän tai vähemmän vihollisen hallinnassa. Pieni palkka-armeijajoukko ei siihen pysty.

Pointtina on vastarinnan alkaminen vasta kun maa on jo miehitetty. Nykyaikaisesti koulutetuilla sisseillä on viime kädessä yhdessä koko puolustustahoisen kansan kanssa samanlainen pelotearvo, kuin globaalisti arvostetulla armeijallammekin. Yhtenäinen siviiliyhteiskunta on miehitystilanteessa lähes yksinomaan miehittäjälle taakka – sen ovat todenneet entisetkin vihollisemme. Kansallisen sissisodan tehokkuus on jo todettu monessakin maassa, Vietnam, Afganistan, Irak,…

Sissien alueen tuntemus ja asukkaiden antama tuki – äänetön vastarinta – näyttelee suurta osaa koko toimintaa ajatellen. Tämä aiheuttaa hyökkääjän ”näkymisen” ja puolustajan ”piiloutumisen” jolloin sisseillä on etu päättää missä, milloin ja miten taistellaan.

Ennenkuin todella liittyisimme Natoon, tapahtuisi jo jotakin. Eihän Venäjä niin tyhmä ole, että sallisi "itsemääräämisoikeutensa" alueellamme kaventumisen Natoon liittoutumisemme takia, eikä tarvitse paljoa laskea, kummanko joukot täällä ensin ovat, jolloin ydinpelote hoitelee loput. - Uhkakuvat hyvin suhtein ja armeijoin minimiin – ainoa turvallisuutemme kestävä ulottuvuus.

Käyttäjän ilkkahyttinen kuva
Ilkka Hyttinen

Tässä lisää:

”Siellä lukee myös, että kukin osallistuu haluamallaan voimalla eli pienin osallistuminen on myötätunto.

NATO-maat ovat ajaneet sotilaallisne voiman niin alas, etti siitä riitä enää apuun kuin mitätön määrä.

USA on taas budjettileikkausten jälkeen tilassa, jossa se voi osallitua vain yhteen suureen operaatioon ja niinpä joukkoja ei irroteta ellei se ole USA:n intresseissä.

Kun USA:n painopiste on Tyynellä Merellä niin Euroopalle on käännetty selkä USA purkaa sotilasrakenteensa Euroopasta ja siirtää niitä Tyynelle Merelle , se on fakta

"Aikamoinen kevennys

"Yhdysvallat vetää joukkojaan Euroopasta säästösyistä
Perjantai 13.1.2012 klo 04:57, päivitetty Perjantai 30.11.2012 klo 21:15
Yhdysvallat aikoo vetää tuhansia sotilaitaan Euroopan tukikohdista.

Puolustusministeri Leon Panettan mukaan Euroopasta vedetään noin 7 000 sotilasta.

Päätös liittyy Yhdysvaltojen sotavoimien säästökuuriin. Panettan mukaan joukot korvataan kiertävillä yksiköillä

Joukkojen supistamisesta huolimatta Yhdysvaltain sitoutuminen turvallisuuden suojelemiseen Euroopassa säilyy ennallaan, Panetta vakuuttaa. Supistaminen ei myöskään heikennä Yhdysvaltain osallistumista sotilasliitto Naton toimintaan.

Yhdysvalloilla on tällä hetkellä noin 40 000 sotilasta Euroopassa.
Presidentti Barack Obama esitteli alkuvuodesta uuden sotilasstrategian, jossa painopiste siirtyy yhä enemmän Aasian ja Tyynenmeren maihin sekä Lähi-itään. Kymmenvuotisen strategian mukaan asevoimien miesvahvuutta on määrä supistaa 10-15 prosenttia."

"Euroopassa ovat hiipumassa kylmänsodan kaiut. Vuoden 2013 huhtikuussa, Euroopasta poistui viimeinen yhdysvaltalainen panssarivaunukomppania ja kolme päivää sitten USA:han palasi viimeiset A-10 Thunderbolt maataistelukoneet, jotka kuuluivat USA:n ilmavoimien 81. lakkautettuun laivueeseen, joka toimi Spangdahlemin tukikohdassa Saksassa. Muutamien kymmenien vuosien aikana, kun kylmäsota jatkui, USA:n joukot olivat Naton yhdistyneiden voimien tukirankana Euroopassa.

Lue lisää: http://finnish.ruvr.ru/2013_05_29/Kylmansodan-kaikujen-hiipuminen/"

”NATO joukot ovat interventiojoukkoja eli hyökkäykseen soveltuvia.
Puolustamiseen en eivät sovellu, sillä noin pienillä joukilla ei turvata alueita eli siviilit jätetään sodan jalkoihin.”

http://jarmonahkamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/145...

Tässä hiukan esimerkkiä Venäjän asearsenaalista:

http://finnish.ruvr.ru/tag_52914824/

Käyttäjän ilkkahyttinen kuva
Ilkka Hyttinen

Lisää turvallisuudesta:

20 reikää Arno Kotron asevelvollisuusteeseihin:

http://tommikangasmaa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/148...

Käyttäjän ilkkahyttinen kuva
Ilkka Hyttinen
Käyttäjän ilkkahyttinen kuva
Ilkka Hyttinen

"Johan Johansson
2.11.2017 22:06

Suosittelisin ottamaan huomioon sen, että nykyisessä sodan ajan vahvuudessa yli kolmannes reservistä on pelkästään logistiikan tehtävissä. Sotakoneistolle logistiikka on valtavan tärkeä resurssi, ja ilman toimivaa logistiikkaa etenkin moderni mekanisoitu jalkaväkijoukko hyytyy ja menettää toimintakykynsä hyvin nopeasti.

En millään ymmärrä, miten esittämälläsi mallilla saataisiin riittävä kenttäarmeija siten, että kaikki tukevat aselajit olisivat riittävän hyvin edustettuina. Taistelevan jalkaväkijoukon osuus on nykymallissa vain joitain kymmeniä tuhansia, joka on aivan minimimäärä itärajan kokoisen taistelualueen edes jonkinasteiseen puolustamiseen. Lisäksi tarvitaan huolto, eli edellämainitut logistiikan tehtävissä olevat, joita on enemmän kuin taistelevaa jalkaväkeä, sitten tarvitaan taisteluun osallistuvat tukevat aselajit, kuten tykistö, ilmatorjunta ja pioneerit.

Ruotsissa on isona ongelmana se, että vaikka kalustoa on paljon, sitä käyttämään ei riitä sotilaita, eikä etenkään huollon sotilaita, jolloin vain pieni osa kalustosta saataisiin käyttöön niin, että toimivaa joukkoa pystyttäisiin huoltamaan. Isosta määrästä rynnäkköpanssarivaunuja ei ole mitään iloa, kun niitä ei pystytä käyttämään. Vastaavasti Ruotsin ilmavoimat pystyy toimimaan sotatilassakin ainoastaan omista rauhan ajan tukikohdistaan, koska heillä ei ole riittävästi sotilaita suojaamaan ja huoltamaan maantietukikohtia. Esimerkiksi Suomi tarvitsee koko Ilmavoimien nykyisen sodan ajan vahvuuden (joka on suurempi kuin Ruotsin puolustusvoimilla vakituisen väen määrä yhteensä) pelkästään maantietukikohtaverkoston ja Hornettien ammushuollon ylläpitämiseen.

Kun puhutaan reserviläisarmeijan varustetasosta, on myös idioottimaista tuijottaa koko 280 000 miehen lukumäärää (280 000 nyt uusimpien päätösten mukaan), ja miettiä, että se olisi aivan joka mieheen varustettava kaikkein moderneimmalla kalustolla ja varusteilla. Jos siitä kolmannes on pyörittämässä kalliovarastoja, ase- ja ammusvarikkoja, ajamassa kuorma-autoja ja keittämässä ruokaa lepovuorossa oleville joukoille, ei niille kaikille tarvita uusinta uutta jalkaväen taisteluvarustusta, vaan maastopuku, teräskypärä, rynnäkkökivääri ja lippaat vyötaskussa riittävät heille ihan hyvin.

Ja kun otit tuossa aiemmin Global Firepowerin rankingin esille, niin sivusto itsekin sanoo listauksien olevan sotilaallisesti pätemättömiä. Hyvin kuvaavaa on se, että sivuston rankingissa maailman vahvimmat merivoimat on Pohjois-Korealla, Suomella on 8. vahvimmat ja Iso-Britannia tulee vasta sijalla 32. Todellisuudessa tilanne on jotain aivan muuta.

Koulutustasoltaan Suomi taas on maailmankin tasolla hyvin korkealla. Esimerkiksi Suomessa ammuttavat taisteluammunnat ovat merkittävästi vaativampia ja taistelua paremmin simuloivia, kuin esimerkiksi Saksassa, tai edes USA:n tavallisilla joukoilla - koska näiden maiden turvallisuusmääräykset ovat paljon tiukemmat (ja siltikin Suomessa tulee todella harvoin mitään onnettomuuksia, Syndalenin 2015 onnettomuus oli ensimmäinen jalkaväen asein tapahtunut turma vuosikymmeniin - USA:ssa sen Syndalenin pimeätaisteluammunnan kaltaisia ammuntoja harjoittelevat vain erikoisjoukot).

Hyvin kuvaavaa Suomen koulutustasosta on se, että suomalaisista aivan tavallisista reserviläisistä ja varusmiehistä koottu jääkärikomppania voitti harjoituksissa amerikkalaisen jalkaväkikomppanian sekä Arrow 16:ssa että 17:ssä. Amerikkalaisten toiminnasta huomasi, että heidän sotakoneistonsa on jämähtänyt liikaa Lähi-idässä käytäviin sotiin, joissa vihollinen ei toimi organisoidun länsimaisen armeijan tavoin, etenkin moderneilta panssarintorjunta-aseilta suojautuminen oli vajavaista, ja liike metsämaastossa aivan liian varomatonta. Suomalaiset lisäksi ampuivat tarkemmin radalla kuin amerikkalaiset (tosin RK on tarkempi ase jo ihan valmistusvaatimuksiltaan kuin M4A1, jossa vielä 4 kulmaminuuttia on hyväksyttävä tarkkuus).

Amerikkalaissotilaan koulutus ei ole kauhean pitkä, sillä sotatoimiin on perinteisesti lähetetty (mm. Irakiin ja Afganistaniin) pelkän 4 kk peruskoulutuksen käyneitä miehiä, joilla oma koulutushaarakoulutus on vielä kesken - eli siis lyhyemmällä koulutuksella, kuin suomalainen varusmieskoulutus lyhimmillään. Lisäksi yleisin palvelussopimus on siellä 2 vuotta aktiivipalvelusta ja 8 vuotta reservissä, joten ihan hirveän pitkää ammattitaitoa siinä ei ehdi kehittyä. Lisäksi ylenemisnopeus on sitä luokkaa, että ilman töppäilyä kahdessa vuodessa ylentyy alimpaan aliupseerin arvoon, jolloin miehistösotilaille ei ehdi kertyä isompaa kokemusta sielläkään.

Myös Norjassa 2015 suomalaiset varusmiehet pärjäsivät erittäin kiitettävästi sikäläistä eliittijoukkoa, Telemark-pataljoonaa vastaan, ja onnistuivat koukkaamaan suoraan sivustaan ja aiheuttamaan todella paljon tuhoa.

Suomella on myös suuressa mittakaavassa varsin uudenaikainen kalusto myös sille reserviläisosalle armeijasta, vaikka yksittäisen taistelijan varustus onkin ehkä vajaa kymmenisen vuotta USA:ta jäljessä (ja toisaalta Venäjä ei ole Suomea paremmalla tasolla taistelijan varusteissa). Esimerkiksi taistelupanssarivaunuja on nykyisellään ihan hyvä määrä, ja ne (Leopard 2A6) ovat modernimpia kuin Venäjän vastaavat. Sama koskee myös nyt hankittavia panssarihaupitseja, jotka ainakin Norjan testeissä suoriutuivat aivan kärkeen, ja tykistöllä on myös raskaita raketinheittimiä ihan hyvä määrä, ja kotimaiset 155 mm kenttätykit ovat myös aika uudenaikaisia, ongelmana ovat lähinnä vanhat venäläiset haupitsit, joilla on aika huono kantama, koska hallitus ei taannoin valtuuttanut "lyhyen kantaman haupitsin pitkän kantaman ampumatarvikkeiden" hankintaa. Panssarintorjunta-aseistus on maailman moderneinta NLAW- ja Spike-ohjuksineen. Tulenjohtolaitteet (Maalinpaikannuslaite 15) ovat nykyisellään mallia tähystä & paina nappia, jolloin tulikomento tulee valmiiksi päätelaitteelle, josta tarvitsee valita vain tulimuoto ja lähettää tulikomento - tai jos jostain syystä GPS ei toimi ja Toughbook hyytyy, niin vanhat mittavaijerit ja käsisuutakehät sekä tasot kulkevat mukana. Ilmatorjunta sai uusia olkapääohjuksia, ja toisaalta vanhoilla Sergeilläkin osuu helikoptereihin ihan hyvin (itse asiassa hyvin harjoitellut varusmiesmiehistö osuu niillä uusia tietokoneohjattuja paremmin ja nopeammin). Myös viestivälineet ovat varsin moderneja ja niitä kehitetään jatkuvasti, joka on nopeutunut nyt kun on saatu israelilaisten valmistajien (Elbit ja Tadiran) ohelle myös kotimainen Bittium."

http://arnokotro.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245354-t...

Toimituksen poiminnat