Ilkka Hyttinen Rakastan - siksi elän

"Nato-optio" pelkkää retoriikkaa...

Natosta, Nato-yhteistyön syvyydestä päättäminen on politiikkojen käsissä. Puolustuspoliittinen selontekomme linjaa sotilasliittoon kuulumattomuuden puolustuksemme keskeiseksi perustaksi. Siinä siis on yhteistyön syventämisen yksi reunaehto.

Keskustelu Suomen Nato-jäsenyydestä tyrmätään kerta toisensa jälkeen toteamalla, että “kysymys ei ole ajankohtainen”. Vedotaan “Nato-optioon”, jolla tarkoitetaan sitä, että jäsenyyttä haetaan, jos olosuhteet muuttuvat huonommiksi.

Nyt olosuhteet ovat muuttuneet huonommiksi, mutta jäsenyyshakemusta ei  voi jättää juuri siksi. Tosiasiassa, kuten puolustusministeriön kansliapäällikkö , kenraaliluutnantti  Arto Rätykin toteaa, mitään “Nato-optiota” ei ole olemassa, vaan se on pelkkää spekuloivaa, ilmassa olevaa, teoreettista retoriikkaa – kyseessä on harha, älyllinen epärehellisyys. Aita, jonka päällä Natoon tähtäävä turvallisuuspolitiikkamme istuu, horjuu.” -  Kenrl Arto Rädyn mukaan keskustelu Nato-jäsenyyden hakemisesta kriisin aikana – juuri nyt - on naiivia.

-   Poliittiseen päätöksentekoon tarvitaan tietoa ja täsmällistä tilannekuvaa.

-   Suomi voi itse kansallisesti päättää ainoastaan siitä, haetaanko jäsenyyttä vai ei. Päätöstä jäseneksi hyväksymistä ei tee yksin Nato organisaationa, vaan se on käsiteltävä ja hyväksyttävä jokaisen 28 jäsenmaan parlamentissa. Vaikka Suomi olisikin tervetullut jäseneksi, ei sen hyväksyminen jäseneksi ole mikään itsestäänselvyys.

-   Toinen huomattava asia on, että mahdollisen kriisin aikana – kuten nyt - jäsenyyden hakeminen on liian myöhäistä. Siinä tilanteessa Nato keskittyy omaan toimintaansa ja osa sen jäsenvaltioista saattaa suhtautua jäseneksi pyrkiviin kielteisesti. Suomessa käytävä Nato-keskustelu näyttää olevan kovin mustavalkoista ja kulminoituvan siihen, onko keskustelija jäsenyyden kannattaja vai vastustaja. Liian vähän käydään analyyttistä keskustelua siitä, mitä mahdollinen Nato-jäsenyys tarkoittaa Suomelle poliittisessa, taloudellisessa ja sotilaallisessa mielessä, mitkä ovat sen edut, haitat, riskit ja haasteet ja mikä on niiden keskinäinen painotus.

-   Ulkoministeriön vuonna 2004 laatima selvitys liittoutumisen vaikutuksista on edelleenkin ajantasainen, mutta joitakin sen perustietoja olisi hyvä päivittää. Myös Naton tilanne on tällä välin muuttunut melko radikaalisti. Se on tavallaan palannut juurilleen artikla 5:n noustua esille entistä vahvemmin. Tämä ei johdu pelkästään Ukrainan tilanteesta, vaan myös siitä, että uudet jäsenvaltiot ovat halunneet artikla 5:n olevan näkyvästi esillä. Naton harjoitus- ja muu toiminta keskittyy nyt entistä vahvemmin liittouman ytimen eli yhteisen puolustuksen ympärille – toteaa Plm:n kansliapäällikkö, kenraaliluutnantti  Arto Räty.

Keskustanuorten puheenjohtajan Teppo Säkkisen mielestä taas Keskusta ei voi tehdä Nato-kannasta kynnyskysymystä hallitukseen. Hänen mielestään tuo mahdollinen Nato-kortti toisi pelivaraa ulkopoliittiseen linjaamme ja unohtaakin samalla, että tuota liikkumavaraa idän ja lännen välissä ei kavenna yksin puolustuspoliittisen selontekomme keskeinen puolustuksemme peruste, linjaus sotilasliittoihin kuulumattomuudellemme, vaan juuri mm.  tuo Nato-option puuttuminen. Suomella ei ole muidenkaan uhkien varalle tänään mitään Nato-vaihtoehtoa. Ei ole yksinkertaisesti olemassa tänään mitään Säkkisen toivomaa , mahdollisimman avaraa ”sateenkaarilinjaa” mahdollisen Nato-liittoutumisemme ja liittoutumattomuutemme välillä. Joko ei liitytä tai sitten liitytään – joskus. - Se on tänään ja pitkälle huomiseenkin kynnyskysymys, jos mikään.

On aivan turha luulla, että kun Nato- vaihtoehto on monien perustavaa laatua olevien syiden vuoksi pois pöydältä, niin naapuri voisi tehdä mitä tahansa. Nimenomaan tällöin ei. Luottamus on luottamus molemminpuoleisesti ja mikäli Venäjä sen rikkoisi, jäisi ainoaksi vaihtoehdoksi riittävän uhkakuvan Venäjälle muodostama, kunnossa oleva Suomen puolustusvoimat. -  Emme kiihkoile emmekä ”rajuile” näinkään puoleen eikä toiseen, realiteettien taju on tässäkin ensiarvoisen tärkeää.

Säkkinen unohtaa täysin myös äskettäiset Venäjän sotavoimien korkeimman johdon, ulkoministeriön ja presidentti Vladimir Putinin päinvastoin ärtyneet, jyrkätkin kannanotot  mahdolliseen Nato- jäsenyyteemme.

Seuraavan hallituksen aikana aseet kallistuvat edelleen, puolustusmäärärahoja ei ole mahdollista kovin kasvattaa, liittoutumisvaihtoehtoa ei ole ja silti uskottava puolustuskyky olisi säilytettävä. Tämä vain kaventaa tätäkin kautta tulevan hallituksen liikkumatilaa.

Lopputuloksena on se, että Suomi pysyy Naton "apujäsenenä", kumppanina, jollainen se nytkin on eli osallistuu edelleenkin Nato-yhteistyöhön, mutta ei pyri jäseneksi.

Maavoimien uusi (1.7.) komentaja, kenraaliluutnantti Seppo Toivonen toteaa sovellettuna mm.  :

-   Alueita voidaan pitää ja puolustaa sekä toisaalta vallata ja hallita vain maajoukoilla. Georgia, Ukraina ja Krimi ovat tästä vahvat esimerkit.

-    Maavoimien tärkeimpiä lähiajan tehtäviä ovat puolustusvoimauudistuksen loppuunsaattaminen, toiminnan tason palauttaminen ennalleen sekä maavoimien verkottumiskyvyn vahvistaminen  - lyhyesti sanottuna maavoimien ydintehtävät eli maanpuolustuksellisen valmiuden ja suorituskyvyn ylläpito sekä sen edelleen kehittäminen ja kohentaminen.

-   Materiaalikarsintoja aiotaan tehdä 150 miljoonaa vuodessa, investointien jääminen vuositasolla 500 miljoonaan euroon kuuden aiemman varuskunnan lakkauttamisen ohessa johtaa nykyisen puolustuskyvyn väistämättömään rapautumiseen, joka koskee alkuvaiheessa erityisesti maavoimia. – Natoon liittyminenkö siis onkin tarkoituksena?

-   Lähivuosien merkittävin haaste on puolustusvoimien materiaali-investointien taso. Maanpuolustuksellisen tahdon ja taidon lisäksi uskottavan puolustuksen turvaamiseksi tarvitaan tehtävien edellyttämät ajantasaiset, Nato-yhteensopivat aseet ja varusteet.”

Eversti evp, sotahistorioitsija, sotatieteiden kunniatohtori, Sampo Ahto:  ”Johdattelevissa kyselyissä on suomalaisilta viime aikoina kyselty useamman kerran, pelätäänkö täällä Venäjää. Pienen maan kansalaisena olen luonnollisesti varpaillani suuren naapurin vierellä, oli se sitten kuka tahansa. Mutta Yhdysvallat on varsinaisesti se, jota pelkään. Maa on tosin tuhansien kilometrien päässä, mutta maailmanlaajuisine pyrkimyksineen sen kohtaa yleensä kaikkialta, missä on levotonta. Maailman kypsyttämiselle demokratiaan ei näy loppua.” – Mutta miten, kas siinäpä pieni pulma?…

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (16 kommenttia)

Käyttäjän ilkkahyttinen kuva
Ilkka Hyttinen

Nato-keskusteluun tarvitaan tietoa, ettei tunteilulle jää liikaa sijaa…

Ei ole mitään Nato-optiota:

"Informaatiota NATON kustannuksista ei ole kerrottu, mutta kovin ovat nato-maat ihmeissään jatkuvasti nousseista maksuista, tässä uutisista.

Sotilasliitto NATO kerää jäseniltään yhteensä jo biljoonan dollarin arvosta rahoitusta budjettiinsa, mutta käytännössä mitään tietoa ei anneta siiten miten valtavat varat käytetään, selviää virallisesta hollantilaistutkimuksesta. Sotilasliiton talous on salattu ja suurin osa varoista käytetään ilman avoimuutta.

NATO käyttää koko valtavan sotilasbudjettinsa täysin salaisesti - virallinen hollantilaistutkimus

Huhtikuussa 65 vuotta täyttänyt läntinen sotilaliitto NATO on jo vuosikymmeniä käyttänyt täysin salaisesti saamansa tuhannet miljardit dollarit. Läpinäkymättömyys sotilasvarojen käytössä selvisi Hollannin hallintoon lukeutuvan NCA:n (Netherlands Court of Audit) tekemästä tutkimuksesta, joka on koittanut selvittää mihin Hollannin maksamat NATO-varat on käytetty. Tietoa on kerätty neljän vuosikymmenen ajalta.

Tutkimuksen tulokset julkaistiin tiistaina 10.06.2014.

NCA:lla ei ole ollut tutkimukseen mitään erityistä mandaattia sotilasliitolta, vaikka kyseinen järjestö kuuluu Naton kansainväliseen ohjausryhmään (IBAN). Sotilasliiton toiminnasta tehdyt rahoitustarkastukset, jotka ovat suoritettu kansainvälisten tarkastusryhmien kautta ovatkin tulleet siihen päätelmään, ettei sotilasliiton rahoitusjärjestelmä ole kunnossa.

Käytännössä salaaminen tarkoittaa, ettei sotilasliiton 28 jäsenmaalla ole mitään käsitystä siitä mihin sotilasliiton rahat menevät ja kuka on lopullisenaa saajana niissä valtavissa summissa, joita sotilasliiton kautta kanavoidaan, sanoo NCA raportissaan.

"Nato saattaa kuluttaa suuria määriä rahaa tai kenties heillä on rahat loppu. Tosiasiassa, meillä ei ole siitä käsitystäkään", sanoi NCA:n johtaja Saskia Stuiveling.

NCA sai selvitettyä Hollannin 2,4 miljardia dollaria maan yhteensä 7,8 miljardin sotilasbudjetista käytettiin vuonna 2013 NATO:n operaatioon Afganistanissa. "Läpinäkyvyyden puute sotilaskuluissa ei tuota kannatusta Natolle hollantilaisten keskuudessa", sanoi Stuiveiling.

Naton kokonaisbudjetti 28 maan tuottamassa yhteiskassassa on tavoittanut jo 1 biljoonan dollarin tason ja tästä summasta Yhdysvallat käyttää noin 75 %. Osa USA:n sotilaskuluista maksetaan siis suoraan Naton tileiltä.

Naton rahoitus jakautuu kolmeen pääryhmään:

1. Järjestön hallintokulut (3,3 miljardia dollaria)
Hallintokuluista suurimman summan maksaa Yhdysvallat (707$ miljoonaa) seuraavaksi Saksa (474$ miljoonaa), kolmanneksi eniten Britannia (358$ miljoonaa) ja neljänneksi eniten Ranska (357$ miljoonaa).

2. Operaatiokulut
Näihin kuuluu Naton operaatiot mm. Afganistanissa ja Irakissa etc.

3. Erikoisprojektit
Näihin kuuluu mm. asekehitys ja kahden viimeksimainitun rahoituskohteen summista tai niiden maksajista ei ole mitään tietoa. Sotilasliiton yleisen rahoituksen täydellisen salauksen lisäksi tietoa ei ole saatavissa myöskään siitä mihin erityisrahastojen varoja suunnataan.

NCA:n selvityksen mukaan joitain miljardeittain varoja syöneiden projekteja, joihin työnnetään edelleen varoja, historia ulottuu 90-luvulle, jopa 70-luvulle saakka. Kyseisiä Naton projekteja ei ole koskaan arvioitu tai niiden toiminnan kuluja ole laskettu.

NCA vaatii läpinäkyvyyttä sotilasliiton julkisten varojen käyttöön. NCA:n mukaan nykyinen salailu ei palvele ketään ja avoimuus odotettavasti lisäisi ymmärrystä Naton toiminnasta ja lisäisi sen tehokkuutta. NCA aikookin ottaa tutkimuksen esille NATO:n parlamentaarisessa kokouksessa marraskuussa 2014 Haagissa.

NATO on vastannut NCA:n tutkimuksiin toteamalla, että sen varojen käyttö on tarkasti hallinnassa ja sitä valvoo NATO:n hallintokomitea, joka kokoontuu kahdesti viikossa. Näistä kokouksista kuitenkin vain harvoin kerrotaan mitään julkisuuteen.

Hollannin puolustusministeriö on tyytyväinen NCA:n tutkimuksiin ja sen esittämiin vaatimuksiin rahoituksen avoimuudesta. Puolustusministeriön mukaan maan hallitus suhtautuu positiivisesti vaatimuksiin ja sen mukaan hollantilaisten tulee saada tietoa siitä miten varoja Natossa käytetään.

Hollannin puolustusministeriö myöntää, että samaan aikaan kun siviilihallinnon varoja tarkkaillaan huolellisesti, Natolle syötetyt sotilasvarat katoavat salailtujen budjettien verkkoihin varsinkin niillä sektoreilla, joissa rahaa kulutetaan kaikkein eniten.

Tilannetta katkeroittaa se, että Euroopan valtioiden kiristäessä omia budjettejaan, Nato rakentaa Brysseliin valtavaa uutta päämajaa, jonka rakennuskustannus on miljardiluokkaa. Pelkästään Rakennukseen käytetty panssarilasi riittäisi peittämään 10 jalkapallokenttää.

Kaiken tämän pitäisi jo herättää ihmiset ajattelemaan, mikä on NATO.

Suomalaiset ovat olleet varsin varovaisia ja ajattelevat oman puolustuksen olevan parasta, perustuen historiaan ja ovat sen vuoksi torjuneet kosiskelut naton ja usan puolelta. Nykyisessä maailmantilanteessa se onkin järkevintä.

Oma puolustus ja liittoutumattomuus mukaanlukien pohjoismaat, me pärjäämme järkevällä ja muut huomioonottavalla ulkopolitiikalla.”

http://www.lapinkansa.fi/Mielipide/1194906802878/a...

Käyttäjän MarkkuPerttula kuva
Markku Perttula

Nato on pankkiirieliitin uusi iskunyrkki ja uuden maailmanjärjestyksen airut.

Käyttäjän ilkkahyttinen kuva
Ilkka Hyttinen

"Nato – asevoimien rinnalla?

Keskustan eurovaaliehdokas Mikael Pentikäinen ihastelee miten Suomen puolustusvoimia on kehitetty toimimaan yhteistyössä Nato-maiden asevoimien rinnalla. Hän esittää miten seuraava luonteva askel olisi jäsenyys Natossa.

Haluaako hän muuttaa myös Suomen itärajan, amerikkalaisjoukkojen tukeman Baltian Nato-rajan kaltaiseksi rintamaksi?

Tulisi muistaa miten kävi kun Talvisodan jälkeen lähdimme silloin ylivoimaisen Saksan rinnalla itään. Mitäs jos pysyttelisimme tällä kertaa sivussa.

Yleisesti väitetään, että ”Pieni maa ei pysty selviytymään ilman voimakasta taustatukea.” Ei pidä paikkaansa. Esimerksi Sveitsiä ja Ruotsia ei yritetty miehittää ensimmäisen eikä toisen maailmansotien aikana. Sveitsi säilyi itsenäisenä keskellä Saksan niehittämiä maita. Saksa arvioi, että itsenäinen Ruotsi oli varmempi malmin toimittaja kuin mahdollisesti miehitetty maa. Edelleen väitetään, että ”Nykyaikainen sodankäynti vaatii korkeaa ja kallista teknologiaa.” Nykyhaikaisella kalliilla sotakalustolla voidaan kyllä nopeasti pommittaa valtio kivikaudelle, mutta yksimielistä käsiaseilla varustettua kansaa sillä ei pystytä nujertamaan. Vertaa Vietnam ja Tšetšenia.

Yrjö Saraste"

http://www.promerit.net/2014/05/nato-asevoimien-ri...

Juhani Penttinen

"....Sveitsi säilyi itsenäisenä keskellä Saksan niehittämiä maita...""

Sveitsi toimi yhtenä keskeisenä natsien ryöstösaaliin säilyttäjänä. Ei Hitlerkään niin hullu ollut että olisi omaan pankkiinsa tehnyt hyökkäystä.

Nyt kun raha on enemmän bittimuodossa niin pitäisikö Suomen esim. erikoistua suurvaltojen pankkijärjestelmien palvelimien hallinnointiin omalla kallioperällään osana turvallisuustaettaan..

Käyttäjän ilkkahyttinen kuva
Ilkka Hyttinen

Pauli Pitkänen : ”Ei Suomen geopoliittinen asema ole mihinkään muuttunut. Ukrainan kriisi opettaa meille unohtunutta paikkaamme. Lapsi ei voi valita äitiään, eikä isäänsä, eikä paikkaa, mihin syntyy. Paasikiven- Kekkosen linja lähti siitä perusoletuksesta, että Neuvostoliiton suhde Suomeen on puolustuksellinen. Tämä näkemys oli oikea ja Suomelle hyväksi.

Minusta natohaukkojen tai -kyyhkysten lähtökohta on väärä. Se lähtee olettamuksesta, että Venäjällä on valloitushaluja Suomeen. Tämä lähtökohta on omituinen, koska mitään siihen viittaavaa ei ole, kuin Nato intoilijoiden päässä. Hysterian luomiseen Ukrainan tilanne antaa aihetta.

Kekkonen jo opetti, että ystävät tulee olla lähellä ja viholliset kaukana. Idän ja lännen välille tulee saada vastakkainasettelujen sijaan pysyvä kaikkia osapuolia tyydyttävä rauha ja tasapaino.
Suomen on tultava Venäjän kanssa toimeen, ajattelipa päättäjä Venäjästä mitä tahansa. Venäjä on ja aina tulee olemaan meidän naapurimaa muodossa tai toisessa.”

http://kaipntinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/165682-...

Käyttäjän ilkkahyttinen kuva
Ilkka Hyttinen

Koosteita aiheesta netissä:

”28 Nato- maan on yksimielisesti eli kaikkien on hyväksyttävä uudet jäsenet eli jos yksikin vastustaa, niin Suomea ei hyväksytä NATOon . On helppo arvata, että esim. Kreikka Olli Rehnin jäljiltä ei ota meitä mukaan ! ”

Timo Isosaari:

”Asetun sitä varten hetkellisesti Putinin hallitseman Venäjän asemaan pohtimaan tilanteen synnyttämiä strategisia vaatimuksia:

1. Suomessa on vain minimaalinen määrä Nato-yhteensopivaa kalustoa ja reserviläisiin perustuva puolustus, joka ei muodosta minkäänlaista todellista uhkaa Venäjää vastaan. Tässä tilanteessa ei ole syytä mihinkään toimenpiteisiin.

2. Jos Suomi hakee jäsenyyttä, on syytä olettaa Suomeen rakennettavan sotilastukikohtia, joihin tulisi ainakin jossain määrin vieraita joukkoja. Tällaisen uhan syntymistä emme voi sallia, joten tarpeen tullen valmistaudumme suorittamaan "ennalta ehkäiseviä strategisia iskuja". Baltian kautta meihin ei voi kohdistaa sellaista uhkaa, jota vastaan emme keskitetysti pystyisi puolustautumaan. Suomi, Valko-Venäjä tai Ukraina hajauttaisivat puolustuksemme liian laajalle alueelle, joten näihin maihin emme voi sallia Naton tuovan tukikohtiaan.

3. Nato-maiden ei kannata ottaa Suomen suhteen sotilaallista riskiä sen vaikean puolustettavuuden vuoksi, joten riski laajamittaisesta vastahyökkäyksestä Venäjän maaperälle on vähäinen.”

http://kaipntinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/165682-...

Käyttäjän ilkkahyttinen kuva
Ilkka Hyttinen

Jouni Suonsivu :

”AP: "Muutama syy, miksi meidän pitää littyä Natoon."

Et sitten tullut ajatelleeksi, että juuri samat syyt toimivat päinvastoin. Noistakin syistä Suomen (ja osaltaan myös Ruotsin) on viisasta jatkaa omalla, itsenäisellä puolustuksella ja olla tietoisesti nostamatta sotilaallista jännitettä alueella sekä lähialueilla. Voidaan sanoa kärjekkäästi, että NATO on osa ongelmaa, ei sen ratkaisua.

Tämän vuoden lopussa lopuilta osiltaan toteutuva ns. puolustusuudistus on "uudistus", jolla on jo heikennetty maanpuolustushenkeä (Kauhavan päätöksen jälkeen yli puolet Pohjanmaan maakuntajoukoista palautti varusteensa eli vaikka maata ei varuskunnista puolustetakaan, ei sitä tehdä myöskään ilman niitä). Maamiinapäätös on syytä pyörtää, vaikka se poliittisesti olisikin vaikeaa. Puolustusbudjetti pitää korottaa suunnilleen kahteen prosenttiin valtion budjetista.

Vaikka me tekisimme mitä, ydinasevaltiota vastaan ei ole äärimmäisen uhkan edessä mahdollisuuksia. NATOn ja Venäjän rajana, pitkällä itärajallamme, juuri me olisimme sotatantereena konfliktin sattuessa. Venäjä katsoo naapuruussopimuksen sitovan Suomea, kuten se sitookin. Tehdyt virheemme, nämä parhaillaan puolustus"uudistuksessa" tehtävät myös, on siten korjattava, mutta millaisella koalitiolla se onnistuu? Ei ainakaan nykyisellä. Tehokkainta rauhantyötä näissä oloissa on vahvistaa (uudestaan) oma isännyytemme omalla tontillamme ja kyetä valvomaan omaamme mahdollisimman hyvin - tässä on korjattavaa. Ruotsissa on jo esitetty puolustuksen vahvistamista, mikä pitääkin tehdä, kun se on ensin ajettu alas. Suomessa alasajo on pysäytettävä ja sitten vahvistettava omaa, itsenäistä puolustustamme.

Eversti Erkki Nordberg Aamulehden haastattelussa:
Puolustusvoimien muutoksesta erittäin vähän säästöjä, väittää konkari”

http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194721693595/arti...

http://kaipntinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/165682-...

Käyttäjän ilkkahyttinen kuva
Ilkka Hyttinen

Sampo Honkala :

”Jäsenillä ei ole Natossa minkäänlaisia turvallisuustakuita. Naton ainoa sopimuksellinen merkitys on siinä, että jäsenmäärä auttamaan mahdollisesti tuleva maa osallistuu näin tehdessään YK: n linjaamalla tavalla puolustussotaan. Ilman jäsenyyttä kyseessä olisi hyökkäyssota. Mitään muuta sopimuksellista merkitystä jäsenyydellä ei ole. Se ei velvoita ketään mihinkään.”

”Mihin perustuu usko, että ilmavoimia saataisiin nopeasti tai ollenkaan? Naton artikloissa ei luvata koneen konetta, ja kriisissä jokainen maa tarvitsee ilma-aseensa itse.”

”Jos esim. Portugali ja Britannia ovat kriisin ulkopuolella, niin miksi niiden hallitukset aloittaisivat sodan Venäjää vastaan? Mikään ei siihen velvoita, olivatpa ko. maat Naton jäseniä tai eivät. Millä tavalla tässä asiassa viileään harkintaan vaikuttaa se, onko Suomella jotain klubikorttia vai ei? Nato ön lähinnä julkilausuma siitä, miten rauhan aikana kuvitellaan että sotatilahallitukset toimivat. Sopimus ei velvoita mihinkään edes paperilla.”

http://kaipntinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/165682-...

Käyttäjän ilkkahyttinen kuva
Ilkka Hyttinen

Jorma Jaakkola :

Kai,

Sinun kannattaisi tutustua Suomen lähihistoriaan eikä kirjoitella musta-tuntuu-juttuja.

http://www.promerit.net/2014/03/yyan-jatko-naapuru...
http://toimikankaanniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/...
http://jormajaakkola.fi

Terveisin
Jorma Jaakkola
Kokoomus, Kokemäki
http://jormajaakkola.fi

Markku Laaksonen

Vrt. Vietnam ja Tsetsnia, edellinen voitti, itsenäistyi, jälkimäinen ei. Nykyinen sotatekniikka on kehittynyt noista päivistä.

Kovin toivorikasta, tarkoitushakuista toiveajattelua. Toisessa maailmansodassa Suomi tarvitsi apua Saksalta selviytymiseen.

Yksin ei ole syytä jäädä, se ei poista omien riittävien puolusvalmiusten tarvetta.

Käyttäjän ilkkahyttinen kuva
Ilkka Hyttinen

Markku,

sinulla pelkkää teoreettista russofobista spekulointia - jos, niin... - ennen oli ennen...

Käyttäjän ilkkahyttinen kuva
Ilkka Hyttinen

”Yleisesti väitetään, että ”Pieni maa ei pysty selviytymään ilman voimakasta taustatukea.” Ei pidä paikkaansa. Esimerkiksi Sveitsiä ja Ruotsia ei yritetty miehittää ensimmäisen eikä toisen maailmansotien aikana. Sveitsi säilyi itsenäisenä keskellä Saksan miehittämiä maita. Saksa arvioi, että itsenäinen Ruotsi oli varmempi malmin toimittaja kuin mahdollisesti miehitetty maa. Edelleen väitetään, että ”Nykyaikainen sodankäynti vaatii korkeaa ja kallista teknologiaa.” Nykyaikaisella kalliilla sotakalustolla voidaan kyllä nopeasti pommittaa valtio kivikaudelle, mutta yksimielistä käsiaseilla varustettua kansaa sillä ei pystytä nujertamaan. Vertaa Vietnam ja Tšetšenia.”

”Naton turvatakuitakin on turha odottaa, koska Suomi on pettänyt EU:ta liittymisen yhteydessä valehtelemalla/vakuuttamalla, että kaikki Suomen tekemät kansainväliset sopimukset on ennen jäsenyyttä purettu.

Kuitenkin:

YYA:n jatkonaapuruussopimus voimassa :

Lähde:

http://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/1992/19920008

Sopimus ratifioitiin 26.6.1992, joten viimeksi ollut mahdollisuus sopimuksen irtisanomisesta olisi ollut 25.6.2011.

Jos Suomi olisi purkamista tuolloin ehdottanut, tuskin Venäjä olisi purkamista hyväksynyt.

Venäjä ei nimittäin salli, että Suomi toimisi Naton sillanpääasemana…”

”Mikäli Suomi nyt liittyisi Natoon, täytyisi Venäjän tehdä suuria investointeja Suomen itärajalla. Maalla ei ole nykyisin lainkaan maavoimia noin 1200 km matkalla Viipurista Murmanskiin. Tämä on Venäjän ainoa ”rauhanraja”, jossa vastassa ei ole Nato taikka riitaisa naapuri.
On kiistatonta, ettei Eurooppa, eikä ainakaan Suomi pysty muuttamaan Venäjää, joka puolestaan saattaa kyllä muuttaa Eurooppaa. Suomen tulisi pysytellä sotilasliittojen ulkopuolella.”

”Suomi oli kansainliiton jäsen aikoinaan. Mitä saimme konkreettisesti? Ei auttanut Ranska, ei Britannia, eikä Ruotsi. Ruotsi salli sentään vapaaehtoisten tulla, mutta valtiona ei sitoutunut mihinkään. Siinä ne turvatakeet ja siksi Suomi sitoutui siihen että meillä on oltava itsenäinen puolustuskyky, joka ei estä maan valtaamista vaan tekee sen pitämisestä liian kallista.

Sama strategia jolla USA otti pataan Vietnamissa ja milloin mikäkin suurvalta on käynyt ottamassa Afganistanissa köniinsä. Juuri kun ajatteli ajaa parran, niin tulee nappi otsaan. Ja kun ajattelet hurauttaa sunnuntaikirkkoon tankilla, niin joku ilkiö lasauttaa kylkimiinan siihen jostain kivikosta. Avaat mökin oven, niin se räjähtää silmille.

Pänniihän se. Helppo vallata vaikea pitää. Ei kannata.”

”Heikki Patomäki, Helsingin yliopiston kansainvälisen politiikan professori.

- Olennainen kysymys on tietenkin se, että mikä tilanneanalyysi on. Kysymys on ollut siitä, että yksi vaikuttava tekijä on ollut Naton ja Venäjän vuorovaikutus. Ainakin Venäjän puolelta sitä tilannetta on tulkittu jonkinlaiseksi etupiirikilpailuksi, silloin ei missään nimessä pitäisi liittyä, Nato-jäsenyys vain pahentaisi tilannetta.
Patomäen mukaan etupiiriä ikään kuin työnnettäisiin lähemmäs Venäjän keskeisiä kaupunkeja.

- Kokonaisuuden näkökulmasta se vaan pahentaa tilannetta. Suomi on samanlaisessa asemassa kuin kylmän sodan aikana. Silloin Suomella oli puolueettomuuspolitiikka ja pyrittiin varjelemaan Suomen etua juuri sitä kautta, että pyrittiin estämään, ettei idän ja lännen konflikti pahene.”

Käyttäjän ilkkahyttinen kuva
Ilkka Hyttinen

Russofobia - natofilia - länsimielisyys:

http://ilkkahyttinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1699...

Russofobian takia Natoon? :

http://ilkkahyttinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1428...

IV varoitus: haluaako Suomi olla aloittamassa III maailmansotaa ?:

http://ilkkahyttinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1699...

Niinistö: Kultarantakeskustelut 8.-9.6.2014 - Kyber- ja informaatioturvallisuus:

http://ilkkahyttinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1695...

Presidentti Niinistö: Suomi olisi puolet Naton maarajasta Venäjän kanssa:

http://ilkkahyttinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1694...

Nato ei pystyisi tositilanteessa puolustamaan Baltian maitakaan:

http://ilkkahyttinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1684...

Nato on Suomen vihollinen jos natoutuisimme:

http://ilkkahyttinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1666...

Niinistö Obamalle: Vähätelty karhu on vaarallisempi kuin haavoittunut karhu:

http://ilkkahyttinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1659...

Autuaita ovat rauhantekijät – paitsi Ahtisaaren Natoon- rahantekijät:

http://ilkkahyttinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1656...

Natoton Suomen malli ainoa puolueettomasti kestovaikuttava:

http://ilkkahyttinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1634...

Suomelle sovittelijan rooli Ukrainan kriisissä?:

http://ilkkahyttinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1620...

Varusmiesten ja vapautettujen eriarvoisuus korjattava:

http://ilkkahyttinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1442...

Uhkakuvat minimiin – turvallisuutemme uusi ulottuvuus:

http://ilkkahyttinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1438...

Venäjän pikkuveliuhittelusta tasapainoiseen varautumiseen:

http://ilkkahyttinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1418...

Liittoutumatonta yhteistyötä Venäjän kanssa – ei Natoon:

http://ilkkahyttinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1416...

Asevelvollisuus elinehto – Nato turvallisuusuhka:

http://ilkkahyttinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1409...

Puolustusvoimat osana suomalaista yhteiskuntaa:

http://ilkkahyttinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1375...

Suomen NATO-jäsenyys uhka Venäjälle - ohjuspuolustus aiheuttaisi vastatoimet:

http://ilkkahyttinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1097...

Puolustusvoimauudistus on poliittinen päätös - Wallinin 'ohjaus' vain kielipuolueellinen:

http://ilkkahyttinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1006...

Verkostoituminen - verkostopuolustus - quo vadis? :

http://ilkkahyttinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1005...

Nato-armeijaa vai Väinämöistä?:

http://ilkkahyttinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/9450...

Sipilän Keskusta: Paasikivi- Kekkosen- linjan kohopainos:

http://ilkkahyttinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1668...

Käyttäjän erlandsalo kuva
Erland Salo

Erittäin hyvä blogi taas kerran. Nyt Suomen ja Naton tilanteesta.

Olen puoluejohtaja Juha Sipilän linjausten takana täysin. Koko Suomen etu tulee niissä sanotuksi kristallinkirkkaasti.

Joitakin pieniä ja aika merkityksettömiä huomautuksia tuli mieleeni. Esimerkiksi Irakin konfliktilla ja Natolla ei ollut mitään keskinäistä tekemistä. Afganistanin viimeisintä kriisiä pitää kutsua YK:n johtamaksi. Järjestö antoi sotilaalliset toimet Naton johdettaviksi, koska YK:lla ei itsessään ole mitään mahdollisuuksia toimia. Afganistanissa on ollut juuri siksi hyvin paljon maita, jotka eivät kuulu Natoon esim. Ruotsi ja Suomi.

Käyttäjän ilkkahyttinen kuva
Ilkka Hyttinen

"Aleksei Kettunen
31.8.2014 15:57
2
Asiaan liittyen suosittelen tätä ajatuksen kanssa ja ilman kiirettä lukien:

Risto Volasen blogista: http://www.ristovolanen.fi/118302917/2148551/posting/petetäänkö-ukrainaa-entä-suomi

Petetäänkö Ukrainaa, entä Suomi?

Ukrainan kriisin kärjistyessä saattoi ennakoida, että ”vaikka hajanainen oppositio saisi nykyisen hallinnon pois ja pääsisi itse valtaan, se ei pystyisi hallitsemaan ja lopettamaan levottomuutta, jonka aiheuttaisi vuorostaan oppositioon syrjäytetty puoli kansaa.

Sisäisen konfliktin kehittyminen sisällissodan kaltaiseksi verenvuodatukseksi merkitsisi suuria kärsimyksiä, jakaisi maan ja heijastuisi myös ulos laajalle kansainväliseen ympäristöön….

Yhdysvallat, Saksa, EU tai Nato eivät menisi sotilaallisesti sekaan 45 miljoonan ihmisen keskinäiseen taisteluun, eivät myöskään siitä syystä että rajan ylittäminen lännestä johtaisi samaan myös itärajalla. Jos taas Venäjä sekaantuisi ensin, länsi ei ottaisi sen kanssa sotaa Ukrainan vuoksi.” (blogi 26.1.2014)

Lisäksi saattoi kansalaisena ehdottaa, että ”Suomi toimii aktiivisesti kylmän sodan jälkeen saavutetun pohjoisen Euroopan vakauden hyväksi, mikä tarkoittaa myös toimintaa Keski-Euroopan epävakauden vaikutusten vähentämiseksi.”

Nyt voi sanoa, että valitettavasti ennakointi toteutui mutta toive ei.

Millainen strategia?

Ennakointi perustui siihen, miten suurvallat ovat läpi historian rohkaisseet rajamaita vihollisiaan vastaan, ongelmien syntyessä jättäneet ne yksin ja sitten sopineet asiasta laajemman paketin pohjalta. Näin tapahtui Suomessa 1939, Unkarissa 1956, Tšekkoslovakiassa 1968, Virossa 2007 ja Georgiassa 2008.

Tämä moukaksi tulon riski suuressa pelissä on Suomessa tunnistettu Anjalan liitosta Vanhasen hallituksiin, kunnes Kataisen-Stubbin hallitukset siirtyivät eräänlaiseen unissakävelyyn arvoyhteisössä.

Ukrainan tapauksessa on tuomittava Venäjän kansainvälisen oikeuden loukkaukset Kirimin ja muilta osilta. Toisella tavalla kestämätön on lännen strategia. Tuettuaan venäjämielisen hallinnon ja kansanosan syrjäyttämistä, länsivallat, EU ja Nato vastareaktion tullessa jättivät ukrainalaiset maassaan yksin. Puheet ovat olleet pontevia sekä pakotteet räätälöityjä ja omien krenatöörien luita säästäviä.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että onnettomassa Ukrainassa taistellaan erilaisten ulkoisten tukien varassa siihen asti, kun kaikki osapuolet suostuvat neuvottelemaan siitä mistä muut haluavat neuvotella. Samaan aikaan kiihotetaan idässä ja lännessä palauttamalla mieliin vihat Napoleonin sodista lähtien. Näissä tunnelmissa kokoontuu myös ensi viikolla Naton huippukokous.

Naton kehitykseen ovat vuosia vaikuttaneet Yhdysvaltojen painopisteen siirtyminen Tyynellemerelle sekä Afganistanin jälkeiset järjestelyt. Nyt Ukrainan kriisi merkitsee myös eurooppalaisten kiistaa jyrkentää tai liennyttää itäisessä Euroopassa.

Presidentti Obama toisti linjansa pari päivää sitten. Ei sotilaita Ukrainaan ja pakotteita jatketaan. Turvatakeet jäsenille otetaan vakavasti, mutta se koskee sekä suuria että pieniä maita. Tämä taas on tulkittu niin, että jatkossa pienetkin saavat puolustaa sekä itseään että muita, eivätkä vain ripustautua Yhdysvaltojen varaan.

Kun Venäjä näyttää juuri kokouksen alla lisäävän tukeaan itäisen Ukrainan separatisteille, Naton passiivisuus tuntuu kipeältä monissa itäisen Euroopan maissa. Varmaa on, että lausunnot kokouksesta ovat jyrkkiä, mutta päätösten reaalinen sisältö tulee määrittämään sekä itäisten jäsenmaiden että Venäjän jatkotoimet.

Tänään on myös kuultu uutisia valinnoista, lausunnoista ja sekavuudesta EU:n politiikasta ja ulkosuhteista vastaavalla huipulla.

Kaikella kunnialla, läntisten toimijoiden samanaikaiset suuret tavoitteet ja ennalta ilmoitus ettei niitä puolusteta on normaalin geopoliittisen ajattelun kannalta kaikkein heikoin strategia. Paras taas on aikaisempi suomalainen strategia pitkäjänteisesti omiin voimiin mitoitetuista, lujista ja hyödyllisistä suhteista toisiin toimijoihin.

Myös tähän kokonaisuuteen asemoituvat Suomen ja Ruotsin nykyinen ulkopolitiikka ja sen osana uusi Naton kumppanuusstatus ja isäntämaasopimus.

Suomi, Pohjola, Baltia

Varsin pitkään näytti siltä, että Ukrainan kriisin vaikutukset olisi voitu raja pohjoisen Euroopan ulkopuolelle.

Heti kylmän sodan jälkeen täällä jatkettiin Suomen pitkän linjan kestävää vakauspolitiikkaa. Koiviston ja Ahtisaaren Suomi tai Ruotsi eivät käyttäneet hyväksi Venäjän heikkoutta eivätkä siis liittyneet Natoon. Myös näin ne samalla auttoivat Baltian maiden liittymistä eli saamaan Yhdysvaltojen takuut. Näin Suomi ja Ruotsi eivät myöskään ottaneet vastuulleen yli voimiensa menevää Baltian turvallisuutta.

Presidentti Halosen ja pääministeri Vanhasen hallitusten aikana tavoitteena oli pohjoisen Euroopan vakauden syventäminen ja vahvistaminen. Tämä merkitsi mm. oman uskottavan puolustuksen kehittämistä sekä pidättymistä toimista, joita olisi voinut tulkita haluksi sen perusteiden muuttamiseen – siis syiden antamiseen lännen tai idän etenemiseen tai perääntymiseen.

Kylmän sodan jälkeisessä eli lännen etenemisen ajassa alkoi uusi vaihe vuoden 2007 Münchenin konferenssissa, missä presidentti Putin sanoi puheessaan Venäjän nyt puskevan vastakkaiseen suuntaan. Tätä seurasivat Viron pronssisoturikiista samana keväänä ja Georgian sota 2008. Objektiivisesti katsoen kummassakin tapauksessa pieni naapuri aloitti kahinan ja ensimmäisessä Saksa sekä toisessa Ranska neuvottelivat Venäjälle edullisen kompromissin.

Idän ja lännen jännityksen lisääntyminen alkoi vähitellen tuntua myös pohjoisessa Euroopassa ja siihen liittyi myös muita tekijöitä.

Yhdysvaltojen mielenkiinnon siirtyessä Irakiin ja Afganistaniin ja se alkoi siirtää joukkojaan pois Euroopasta. Samalla Yhdysvallat ja Nato alkoivat suunnitella tämän kehityksen edellyttämää järjestelyä pohjoisessa Euroopassa. Erityisenä huolena oli Baltian maiden puolustus. Naton kannalta katsoen se merkitsi tarvetta saada käyttöön Suomen ja Ruotsin rannikkoa ja lentokenttiä. Tämä johti ajatukseen moniaineksisesta Pohjolan-Baltian koalitiosta, joka nojaisi ja vähitellen sulautuisi Natoon.

Samaan aikaan Naton ja EU:n jäseniksi päässeet Baltian maat ja Puola sekä lopulta Ruotsin Carl Bildt ottivat tavoitteekseen korostaa konfliktia Venäjään ja ne alkoivat Washingtonissa ja Brysselissä suurin voimavaroin lobata tätä aatettaan.

Vuodesta 2007 Suomessa taas tehtiin vähin äänin päätöksiä nostaa neljän vuoden aikana puolustusmenoja noin neljänneksellä. Koko viime vuosikymmenen hallitus myös linjasi pohjoismaisen, eurooppalaisen ja atlanttisten yhteistyön puolesta, mutta politiikan runkona oli sotilaallinen liittoutumattomuus ja itsenäinen uskottava puolustus.

Kataisen ja Stubbin hallitusten aikana painopiste on siirtynyt ulkoiseen varaan ja pääministereiden Nato –liputukseen. Sotilaallisella tasolla taas samaan suuntaan on vienyt mm. uusi ja lisääntynyt mukaan meno Naton Baltian, Itämeren ja Islannin harjoituksiin. Tätä kokonaisuutta jatkavat nyt myös uusi Naton kumppanuusstatus, isäntämaasopimus ja päivän Suomen Turkuun nojaava sotaharjoitus pohjoisella Itämerellä.

Isäntämaasopimus

Naton huippukokouksen yhteydessä allekirjoitettavasta isäntämaatukea koskevasta yhteisymmärryspöytäkirjasta (Host Nation Support Memorandum of Understanding) hallitus on antanut kansalaisille selkeästi harhaanjohtavaa tietoa.

Hallitus tiedotti isäntämaasopimuksesta vasta kun Ruotsin vastaava päätös tuli julkisuuteen Ruotsissa. Sopimustekstiä ei vieläkään ole saatavilla, vaikka sitä vastaava kymmenien sivujen sisältö on julkisesti saatavissa Naton ja sen monien jäsenmaiden sivustoilta.

Jos Suomen isäntämaasopimus poikkeaa näistä Naton standardeista, hallituksen voi odottaa kertovan siitä kansalaisille. Suomen sopimuksen standardin mukaisuuteen viittaavat vahvasti Suomessa ja Ruotsissa saatavilla olevat yksityiskohdat. Voidaan sanoa, että kyseessä on salainen turvallisuusasia, mutta vastaavasti kaikki kansainväliset osapuolet osaavat kyllä lukea enemmänkin kuin Naton avoimia lähteitä. Joka tapauksessa seuraava tarkastelu perustuu Naton ja sen eräiden jäsenmaiden avoimista lähteistä saatavaan tietoon.

Kyse ei ole hernesopasta ja harjoitusmahdollisuuksista vaan laajasta prosessista, jossa suomalaisen yhteiskunnan järjestelmät muokataan valmiiksi antamaan maassa operoiville tai kauttakulkumatkalla oleville Naton joukoille siviili ja sotilaallista tukea harjoituksissa rauhan aikana, katastrofeissa, kriiseissä ja sotilaallisissa konflikteissa.

Yhteisymmärryspöytäkirjan allekirjoituksen jälkeen perustetaan Naton ja Suomen yhteinen organisaatio. Se toteuttaa nelivaiheisen prosessin, joka valmistelee esimerkiksi satamien, lentokenttien ja sairaaloiden osalta yksityiskohtaiset määrälliset tavoitteet ja valmiudet.

Tukeen kuuluvat mm. lupa aseellisten joukkojen kauttakulkuun maalla, ilmatilassa tai vesialueilla; sotilaiden majoitus ja muonitus; veden, ruuan, polttoaineen ja ampumatarvikkeiden huolto; lupa käyttää sotilaallisia voimavaroja kuten tukikohtia, lentokenttiä ja vesialueita; palvelut kuten sairaanhoito, materiaalin huolto vapaa-ajan palvelut; verotuskäytännöt.

Usealta taholta on tuotu esille, että isäntämaasopimuksen valmistelu on aloitettu 2000 –luvun alkuvuosina. Tiedossani ei kuitenkaan ole, että toukokuusta 2003 kesäkuuhun 2010 tämä asia olisi ollut esillä hallituksen piirissä.

Suomalaisittain sanoen kyseessä on perinteistä kokonaismaanpuolustusta vastaava, Natoa tukeva sotilaallis-yhteiskunnallinen järjestelmä Naton kaikissa mahdollisissa toiminnoissa Suomen alueella. Suomen alue tehdään päätöstä vaille valmiiksi Naton toiminnalle harjoituksista täysimääräiseen sotaan. Ei siis ole todenmukaista kertoa kansalaisille, ettei tämä prosessin läpivienti lähentäisi Suomea Natoon.

Suomi, Nato, Venäjä

Suomalaisessa korvassa saattaa kuulostaa hyvältä, että maahan tulisi valmius ”ottaa vastaan Naton apua”. Asian toinen puoli on, että sekä lännen että idän kannalta Nato saa Suomen alueella materiaalisen valmiuden päästä nopeasti Pietarin, Murmanskin, pohjoisten meriväylien ja Viron pohjoisrannikon tuntumaan.

Naton kannalta Suomen ja Ruotsin sopimuksissa toteutuu yksi askel Baltian maiden puolustukseen mukaan toivottujen Suomen ja Ruotsin osalta sekä Baltian-Pohjoismaiden koalition kiinteytymisessä ja integroitumisessa Natoon.

Toisaalta kokonaisuutta katsoen Nato alkaa olla kiusallisessa asemassa eteläisessä Euroopassa, kun eteneminen näyttää estyvän ja samalla Venäjän ja venäläisperäinen voimankäyttö ilman vastatoimia haastaa sen uskottavuutta. Edistysaskel pohjoisessa Euroopassa voi tässä vaiheessa näyttää varsin myönteiseltä.

Myös Yhdysvaltojen ja presidentti Obaman Viron matkan kannalta saattaa nyt tuntua myönteiseltä, kun presidentti saapuu näille seuduille Suomen ja Ruotsin sopimukset takataskussaan.

Vuosi sitten oli peräkkäin Baltian ja pohjoismaiden päämiesten tapaaminen presidentti Obaman kanssa. Silloin kiinnitti huomiota, että vaikka pohjoismaiden teksti oli varsin offensiivinen, Baltien tapaamisen tulos enemmänkin kehotti maita rauhoittamaan ympäristöään. Paikalliselta kannalta voi toivoa, että tämän Baltian matkan valmistelun lähtökohtana on aikaisempi teksti.

Se ainakin vähän helpottaisi näihin nurkkiin liittyvää muuta historian havinaa, josta muistutti presidentti Putinin toissapäiväisessä puheessa nuorisolleen. Hän vertasi koko nykyistä tilannetta toisen maailmansodan Pietarin piiritykseen.

Venäjän osalta voi tavanomaisen alan osaamisen pohjalta päätellä, että se joutuu puoleltaan pohtimaan pohjoisessa Euroopassa monia asioita.

Onko Naton materiaalisen mahdollisuuden käyttö Suomen alueelta laajassa konfliktissa siinä määrin mahdollinen, että sen tuhoaminen ohjelmoidaan laajan konfliktin ensimmäiseen iskuun – vai onko tämä ajankohtaista vasta mahdollisen jäsenyyden toteuduttua?

Onko Suomen alueen käyttö mahdollisessa Baltian kriisissä niin todennäköinen, että Suomen lentokenttien ja eteläisen Suomen satamien käyttö estetään heti aluksi – vai onko tämä ajankohtaista vasta mahdollisen jäsenyyden toteuduttua? Siihen liittyen, kietoutuuko Suomen puolustusvoimat mahdolliseen Baltian kriisiin ja kehitetäänkö niille kriisin sattuessa osallistumista estävää muuta puuhaa jo tässä vaiheessa – vai vasta mahdollisen jäsenyyden jälkeen?

Jos Suomen alueen käytön todennäköisyys Venäjää vastaan kasvaa ja muuttaa alueen nykyistä vakautta, mihin tasapainottaviin toimiin Venäjä ryhtyy? Onko nyt aikaisempaa todennäköisempää, että Suomi pyrkii Naton jäseneksi ja jos on, mihin toimenpiteisiin Venäjä täällä pohjoisessa sen vuoksi ryhtyy – kun etelässä Naton laajenemisen riskiin on panostettu varsin paljon?

Jos Venäjä arvioi Suomen jäsenyyden lopulta toteutuvan, ja potentiaalisen vihollisen olevan valmiiksi ilman erityistä päätöstä sen Suomen itärajalla, millaisiin vastatoimenpiteisiin se jatkossa pohjoisen Euroopan alueella ryhtyy?

Oma arvioni on, että jos Yhdysvaltojen ja Saksan valtioiden ylimmässä johdossa olisi aikaa ja osaamista pohjoisen Euroopan erikoisessa geopolitiikassa ja historiassa, myös ne olisivat tyytyväisiä nykyiseen kaikille edulliseen vakauteen eivätkä edistäisi sen horjuttamista.

Samaan ajankohtaa ajoittuu myös Suomeen tukeutuva Natomaiden sotaharjoitus pohjoisella Itämerellä. Alun alkaen sen ajoittaminen Suomeen juuri Naton huippukokouksen aikaan ei osoittanut Suomen kannalta erityistä arvostelukykyä. Samaa voi sanoa siitä, ettei Ukrainan kriisin kärjistyminen saanut harkitsemaan esimerkiksi ajoituksen vaihtoehtoja. Eteläisemmässä Euroopassa ainakin yksi vastaavanlainen läntinen sotaharjoitus on siirretty tuonnemmaksi.

Kolmas ajankohtainen asia ovat Venäjän ilmatilaloukkaukset. Julkisen tiedon varassa niitä ei osaa kommentoida muutoin kuin, että vähintään sivutuotteena Venäjä pääsi testaamaan Suomen nykyistä poliittista reagointia ja vertaamaan sitä aikaisempiin. Kun Vanhasen hallituksen aikana tuli ilmatilaloukkauksen suma, pääministeri keskusteli asiasta Moskovassa kollegansa kanssa, sai paikalle kutsutulta kenraalilta lupauksen huolellisuudesta ja asian silloin sillä kuntoon. Nyt ensiksi korotettiin ääntä ja näytettiin voimaa sekä sitten ehdotettiin keskustelua.

Varsin pitkään, kylmän sodan jälkeen ja viime vuosikymmenellä rakennettua pohjoisen Euroopan vakautta osoitti se, ettei Ukrainan kiisi omin voimin heijastunut tänne. Nyt Suomen oman hallituksen toimet eivät ainakaan vahvista vakautta, vaan ottavat riskejä vakauden heikkenemisestä. On ilmeistä, ettei rauhaa turvaavan vakauden vahvistaminen ja riskien vähentäminen onnistu tältä hallitukselta.

P.S. Kirjoittajalla ei ole pienintä aavistusta, miten eri puolueet suhtautuvat näihin näkökohtiin. Siksi ne on luettava vain ja ainoastaan kirjoittajan omaan tiliin.

Oma huomatukseni: Kirjoittaja ei ole vielä perillä, siitä, ettei Ruotsi tule solmimaan HNS-sopimusta yhdessä Suomen kanssa ensi viikolla. Ja tuskin koskaan."

"Aleksei Kettunen
31.8.2014 19:07

Kyseessä on NATO:n standardidoktriini sopimusmalleineen. Eräissä maissa, Suomesta poiketen, se on julkinen asiakirja. Täältä saa Norjan virannomaisten tarjoaman virallisen asiakirjan:

http://hogskolene.forsvaret.no/english/Documents/A...

NATO: on EU:n tapaan aika kankea byrokraattinen imperiumi. Lienne Brysselin sään syytä. On syytä vahvasti olettaa, että Suomen HNS-sopimus perustuu tähän asiakirjaan. Totuuttahan kukaan meistä ei varmuudella tiedä, koska asia on salattu.

Oleellisinta asiakirjassa ovat kaksi asiaa: a) sen tulkintaoikeus on NATO:lla b) asiakirjassa ei erikseen mainita, että jotakin tapahtuisi vain Isäntämaan luvalla tai pyynnöstä. Koska sopimuksia kannattaa lukea aina lukea kuin piru Raamattua yllätysten välttämiseksi, asiakirjan sanamuodot ovat ainakin minun mielestäni hälyttäviä, varsinkin kun sitä tulkitsee NATO eikä Suomi jonkun instituutionsa välityksellä."

http://mikkoelo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/174919-br...

Käyttäjän erlandsalo kuva
Erland Salo

Mahtavaa tekstiä Risto Volasen blogissa kuten aina. Volanen on todella sisäistänyt Suomen aseman ja presidentti Kekkosen viisaan lausunnon: " Kansainvälisissä kriiseissä Suomi ei ole tuomari, vaan haluaa olla lääkäri". Tuossa on selkeästi ilmaistu Suomen tehtävä tässä maailmassa.

Risto Volanen on toiminut hyvin korkeissa viroissa aina äärimmäisen solidaarisena taustaansa ja nimittäjäänsä kohtaan. Hän on ollut kunnioitettavasti aina Suomen keskustapuolueen asialla. Hän puolusti ja oli viimeiseen saakka pääministeri Anneli Jäätteenmäen rinnalla. Jäätteenmäkihän puhui, niin totta kuin osasi.

Yllä olevan tekstin pitäisi avata kaikenlaisten loiskiehujien ja hörhöjen silmät näkemään pienen Suomen etu tässä maailmassa.

Toimituksen poiminnat