Ilkka Hyttinen Rakastan - siksi elän

Muutostalouteen

  • Muutostalouteen

Tri Norberto R. Keppen kirjassaan ”TYÖ & PÄÄOMA” esittämät ajatukset voisivat saada otsikokseen trilogisen talouden lisäksi ”Todellinen talous”, ”Muutostalous” tai ”Aidon talouden perusteet”.

Myönteisesti ja toiveikkaasti ajatellen on siis myönnettävä, että ilmeisesti, kaikella todennäköisyydellä, yksi vaihe ihmiskunnan historiassa on päättymässä. Voisimme nimittää sitä/niitä kapitalistiseksi, sosialistiseksi, marxilaiseksi tai kristilliseksi. Aikakauteen liittyvien järjestelmien nimet eivät ole tärkeitä. Tärkeää on se seikka, että toinen aikakausi on alkamassa, aikakausi, joka tulee olemaan paras kaikista, koska se on kolminainen, triloginen.

Olemme globaalisen vallankumouksen kynnyksellä – ehkä suurimman kaikista koko inhimillisen sivilisaation aikana, koska nyt on mahdollista palauttaa maailma ihmisille, sillä he ovat tästä maailmasta, eivät jostain toiselta planeetalta. Ihmiset ovat täältä, tästä ajasta, eivät elääkseen pilvilinnoissa. Ihmisellä on tässä ajassa vain yksi elämä, se elämä, jossa nyt elämme. Me haluamme elää elämämme maan päällä niinkuin ne, jotka elävät vailla taloudellisia huolia. Maailman nyt harvojen käsissä olevat rikkaudet kuuluvat meille kaikille, eivät vain harvoille juonikkaille, jotka ovat ottaneet kaiken haltuunsa.

Se, mikä on meidän, on kavallettu meiltä. Oikeammin sanottuna muutamat epärehellisimmät yksilöt ovat ryöstäneet sen köyhdyttäen meitä. Ja mikä pahinta, he ovat itsepintaisesti päättäneet pitää ihmiset köyhyydessä, koska heidän epäoikeudenmukaiset rikkautensa muutoin katoaisivat.

Psykologinen, moraalinen ja eettinen näkökohta on tarkkaan sanoen tämä: me haluamme tehdä työtä, kehittyä, olla tuottavia ja rakastaa lähimmäisiämme, mutta kateellinen, ylivoimainen sosioekonominen valta estää meitä. Valta, joka rajoittaa meitä tyhmyydessään ja tietämättömyydessään.

Tri Keppen ajatusten tavoitteena on herättää ihmiset, saada heidät havaitsemaan tietoisuutensa, joka osoittaa, mitä tietä yhteiskuntataloudessa seurata. Samalla se osoittaa kaikki sosioekonomisen elämän virheet, jotka on tarpeen korjata. Tri Keppe selvittelee myös muissa kirjoissaan tämän pelottavan yhteiskunnallisen tilanteen syyt. Mm. sen, että amerikkalaiset eivät kykene hyväksymään tietoisuutta rappeutuneisuudestaan, siksi he eivät ole toipuneet. Koska juuri tiedostusvälineet, media muovaavat sosiaalista tietoisuutta, voimme päätellä, että tämä neljäs talousmahti on täysin myyty talouselämän palvelukseen niin Yhdysvalloissa, EU:ssa kuin meilläkin Suomessa, valitettavasti.

Analyyttinen trilogia perustuu psykopatologian tutkimukselle. Samalla se sulkee piiriinsä myös filosofisia ja henkisiä elementtejä. Se on pohjimmiltaan tiede, joka on astunut sosiopatologian, koko psykososiaalisen problematiikan perussyyn, alueelle. Sosioterapia ja psykoterapia ovat kaksi erillistä tieteen alaa, mutta jälkimäinen on alisteinen ensin mainitulle. Psykoterapia ei ole ollut niin tehokasta kuin sen olisi pitänyt olla, koska vuorovaikutus sosioterapian kanssa ei ole toteutunut, vaikka nämä kaksi ovat ihmisluonteen kehitysperusta. Sosioterapeuttista prosessia voidaan verrata työhön, psykoterapiaa taas rahaan. Jollei psykoterapia ole alisteinen sosioterapialle, tuloksena on sekaannus ja tasapainottomuus. Samoin käy, kun pääoma irrotetaan sitä luovasta toiminnasta, työstä.

Tri Keppen mukaan analyyttinen trilogia on jo vaikuttanut ihmiskuntaan ainakin vuodesta 1978 leviten laajalle Brasiliassa, Yhdysvalloissa, Etelä-Amerikassa, kaikkialla. Vastustuskin on ollut sen mukaista, kuten tri Keppe itse on karvaasti kokenut. Lukuisat psykoanalyytikot, psykosomaattisten sairauksien lääkärit, psykologit ja jopa taloustieteilijät käyttävät sitä.

Vallan patologia – ihmiskunnan vapautus. Vallalla on pyrkimys muuttua teologiaksi suostumatta tunnustamaan mitään jumalia itsensä yläpuolella. Näin selitetään sitä, mitä tri Keppe on nimittänyt teomaniaksi eli haluksi olla Jumalan kaltainen. Se on tunnusomaista kaikkein sairaimmille ihmisille.

Yhteiskunnat, samoin kuin yksilöt, haluavat usein välttää kohtaamasta pahimpia ongelmiaan. Todellisuuden hyväksyminen voi olla vielä tuskallisempaa – se vaatii uhrauksia ja muutoksia. Siten yhteiskunnat, samoin kuin yksilötkin, usein kieltävät ongelmiensa olemassaolon. Tai he pystyttävät ”olkinukkeja”, joihin ei sisälly lainkaan todellisia ongelmia, ja yrittävät kohdata niitä todellisten ongelmien sijasta. Tai he kieltävät kaiken vastuun ongelmista syyttäen niistä muita. Esimerkiksi Amerikka on käyttänyt kaikkia näitä metkuja välttyäkseen tarkastelemasta taloudellisia ja yhteiskunnallisia sotkujaan ja sotkeutumisiaan.

On uskomatonta, mitä Amerikassakin tapahtuu, kun he eivät kunnioita toisten oikeuksia. Se johtuu heihin vaikuttavasta kapitalistisesta hengestä, joka kannattaa elämistä toisten työn kustannuksella.

Torjunta, pako todellisuudesta ja itseoikeutettu närkästys toisia kohtaan ovat tavallisia puolustusmekanismeja sellaista kipua vastaan, yhtälailla kansakunnan kuin yksilönkin tasolla. Välitön velvollisuutemme on hyväksyä totuus itsestämme. Koko tyypillinen kapitalistinen järjestelmä onkin romahtamassa, se on vain ajan kysymys.

Globaalikapitalismi jättää useita miljoonia ihmisiä työttömäksi. Valta ja rikkaus keskittyvät yhä enemmän harvojen käsiin. Kaikkien vahingoksi harvat ovat ottaneet vallan, joka oikeuden mukaan kuuluu monille. Freud väitti, että kaikkien ihmisten ongelmien syyt oli löydettävissä seksuaalielämästä, kun taa tri Keppe uskoo, että syy on löydettävissä sosiopatiasta: kateellisista, suuruudenhulluista, teomaanisista ja invertoituneista, nurinkurisista asenteista.

Tri Keppen mukaan hänen kirjansa ”TYÖ & PÄÄOMA” on todiste hänen toteuttamastaan tiedon kaikkien alueiden yhdistämisestä, joka tekee mahdolliseksi analysoida sosioekonomista rakennetta. Koska se perustuu todellisuuteen, on mahdollista nähdä kaikki alueet samasta perspektiivistä. Vielä tärkeämpää on se, että nyt on mahdollista tiedostaa kaikki tieteiden alueilla tehdyt virheet. Tri Keppe on yrittänyt toteuttaa kirjassaan sen suhteessa tämän hetken pahimpaan ongelmaan: kapitalismiin (ja sosialismiin). Ne ovat samanlaisia kuin aateliston ja papiston ylivalta, joka oli keskiajan pahin ongelma.

Useimpien ihmisten mielestä sivilisaatio on saavuttanut ääripisteensä. Kuitenkin on helppo huomata, että se ei ole vielä edes aloittanut todellista kehittymistään. Kaikki koneet, välineet, järjestelmät ja tiede ovat vasta tuhansien kilometrien pituisen matkansa alussa – olemme kulkeneet vasta vain noin kymmenen metriä. Käytännöllisesti katsoen olemme lamaantuneita, olipa kyse mistä yhteiskunnallisesta alueesta tahansa. Näillä aloilla ei ole enää neroja. Näyttää siltä, että äly on lamautettu. Mutta koko ongelma voidaan ratkaista, jos se tiedostetaan.

Tri Keppe osoittaa, että jos sosioekonomisesta järjestelmästä – kapitalistisesta ja sosialistisesta – johtuvat psykososiaaliset ongelmat ymmärretään ja työn ja pääoman dialektiikka, vuorovaikutus hyväksytään, niin saavutamme automaattisesti tietoisuuden, jonka avulla toteutamme uuden rakenteen. Se tuo meille kauan kaivatun yhteiskuntarauhan. Eurooppa voisi neljässä vuodessa kohota korkeammalle kehitystasolle kuin milloinkaan aikaisemmin ja kahdeksassa vuodessa saavuttaa kehittyneisyyden tason, jolle yltäminen muutoin veisi sata vuotta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat