Ilkka Hyttinen Rakastan - siksi elän

7. Kateus - muutostalouden vastustaja

  • 7. Kateus - muutostalouden vastustaja

Kateus voidaan määritellä asenteeksi, joka tuhoaa sen, mikä on hyvää ihmisen omassa sekä toisten elämässä. Freudin mukaan sellainen käyttäytyminen on kuolemanvietin omaista. Kateus- sanan merkitys tri Keppellä merkitsee kuitenkin ”ei nähdä”. Kateellinen ihminen on sen mukaan sellainen, joka ei näe, joka ei halua nähdä. Mitä hän on haluton näkemään? Sitä, mikä on hyvää, kaunista ja aitoa – asioita, jotka ovat itsestään selvästi olemassa – sillä kaikki, mikä on olemassa, on sellaisenaan hyvää.

Freud huomasi, että mieleltään kaikkein vakavimmin sairaissa, psykoottisissa potilaissa kateuden patologinen osatekijä oli vahvasti esillä. Psykoanalyytikko Melanie Klein tutki vieläkin syvällisemmin sitä, miten kateus toimii sairaissa psyykkisissä prosesseissa. Tri Norberto Keppe laajensi edelleenkin kateuden käsitettä näyttämällä toteen, että siitä on todella löydettävissä juuret kaikkiin inhimillisiin vaikeuksiin sekä yksilö- että yhteiskuntatasolla.

Todellisuus oli alun perin sitä kaikkea mikä on hyvää, kaunista ja totta, ennenkuin ihminen – Aatami ja Eeva – alkoi pilata sitä kateuksissaan. Toisen ihmisen hyvyys, se hyvyys, mikä on itsemme ulkopuolella, saa meidät automaattisesti tietoiseksi pahuudestamme. Toivomme voivamme tuhota tämän tietoisuuden aivan kuten epämiellyttävä ihminen haluaisi hävittää peilin, joka heijastaa hänen vastenmielisyyttään.. Ihminen haluaa olla maailmankaikkeuden ainoa valo, ja tämä asenne saa hänet tuhoamaan ei ainoastaan ympärillään olevaa kauneutta, vaan myös oman kauneutensa.

Trilogiassa kateus on kaikkien psyykkisten ongelmien perusta, psykopaattiset asenteet ovat alun perin lähtöisin kateudesta ja ne ovat siihen suorassa yhteydessä. Näitä tuhoisia asenteita ovat jumalkaltaisuuden halu (teomania), suuruudenhulluus, narsismi, ylimielisyys/’kaikkitietoisuus’, todellisuudesta vieraantuminen ja vakavimpina kaikista arvojen kääntäminen ylösalaisin l. inversio.

Kateellinen henkilö tekee vastarintaa, sanoo ”ei” sille, mitä syvällä sisimmässään pitää kaikkein eniten arvossa: kaikelle sille mikä on kaunista, kaikelle mikä on totta. Kuitenkin yksilö kieltää sen, mikä on hyvää ilman, että tajuaa sitä selvästi. Hän voi siten johtaa koko elämänsä onnettomaan suuntaan havaitsematta jääneellä, tietoisuuden kieltävällä asenteellaan.

Jotkut sanovat sen olevan masokismia, toiset kutsuvat sitä sadismiksi – haluksi kärsiä ja saada toisetkin kärsimään. Me yritämme jatkuvasti turmella hyvät hetket omasta ja toistemme elämästä. Ja tämä asenne, kateus, on niin voimakas, niin helvetillinen, että tuskin kykenemme täysin vapautumaan siitä. Kyseessä on universaalinen kateus, koska se on luonteenomaista jokaiselle yksilölle , kaikille roduille ja kansoille ja koska se suuntautuu jumalallisen luomistyön mestariteosta, universumia vastaan.

Jokainen meistä puolustaa tätä universaalista kateutta käsitejärjestelmien ja elämänfilosofian avulla. Kristinusko ja juutalaisuus esimerkiksi ovat kauan saarnanneet (osittain), että meidän täytyy kärsiä päästäksemme taivaaseen, saadaksemme ”kirkkaamman kruunun”, ikään kuin Jumala toivoisi meille kärsimystä ja odottaisi pyövelin tavoin ensimmäistä tilaisuutta rangaistakseen meitä.

Kukaan ei voi täysin välttyä kateudelta. Kuitenkin joku voi olla paremmin tietoinen kateudestaan kuin toinen ja kykenee siksi näkemään jossakin määrin, miksi on tehnyt onnettomia valintoja elämässään. Siten hän kykenee paremmin hallitsemaan käyttäytymistään ja säilyttämään onnellisuutensa.

Koko tämä aihe viittaa luonnollisesti myös niihin valtaapitäviin yksilöihin, jotka salatessaan kateutensa estävät sekä muita ihmisiä että itseään olemasta onnellisia. He turmelevat samalla myös oman elämänsä, eikä vain niiden, joita käyttävät hyväkseen.

Meille on annettu yltäkylläisesti kaikkea, mitä tarvitsemme elääksemme rikasta, täysipainoista elämää: onnea, terveyttä, tyytyväisyyttä, iloa, mielihyvää ja ymmärrystä: Luoja on antanut meille kaikkein parhainta. Ja kuitenkin olemme sallineet pienen joukon valtaa käsissään pitäviä ihmisiä riistää meiltä sen, mikä oikeastaan kuuluu meille.

Nämä ihmiset ovat luoneet sairaan, kateutta ruokkivan yhteiskunnan, jolle ovat luonteenomaisia sodat, nälkä, köyhyys, sairaudet, hävitykset ja kaaos, ja silti he ovat tyytymättömiä elämäänsä; kaikki tämä meidän leväperäisyytemme takia. Me suorastaan elämme dialektisessä helvetissä, toisaalta olemme perineet esi-isiltämme kulttuurin, joka pohjautuu ”ongelmien filosofialle”, sinänsä virheelliselle perustalle, ja toisaalta jatkamme tämän käsityksen ruokkimista ja siirrämme sen jälkeläisillemme. Minkä takia emme katkaise tätä noidankehää? Miksi emme valitse Eduskuntaamme sellaisia kansamme edustajia, jotka ajattelevat koko Suomen kansaa, toimivat tinkimättä Itsenäisen Suomen, kansalaistemme parhaaksi? Ainoat, jotka silloin kärsisivät, olisivat ne, jotka kateutensa ja tuhoamishalunsa takia eniten ovat paholaisen kaltaisia!

Uskomme, että haluamme elämältä eniten onnellisuutta. Kuitenkin sitä, mitä me kaikkein eniten haluamme, me hyljeksimme kaikkein eniten. Esimerkiksi ihmiset uskovat, että he olisivat sitten onnellisia, kun ja jos he muuttaisivat toiseen maahan tai vaihtaisivat työpaikkaa, asemaa, poika-/tyttöystävää, vaimoa tai miestä. Tämän muutoshalun juuret ovat kuitenkin vain kateudessa ja kiittämättömyydessä, sillä ihminen ei ole kiitollinen ja onnellinen juuri nyt niistä hyvistä asioista, joita hänellä elämässään on, ei hän myöskään tunne oloaan kotoisaksi tai onnelliseksi niissä paikoissa, joihin hän on aikeissa mennä, eikä tule nauttimaan niiden ihmisten seurasta, joitten kanssa aikoo olla.

Ihmiset siis kärsivät ja tulevat neuroottisiksi ja psykoottisiksi yksinkertaisesti siksi, etteivät he edes yritä nauttia siitä onnesta, jota elämä heille tarjoaa. Lisäksi kaikkein mahtavimmat ja sairaimmat sekä heidän luomansa yhteiskunta tekevät kaikkensa estääkseen ihmisiä nauttimasta onnestaan.

Kunhan ihmiskunta tiedostaa nämä ongelmiensa todelliset syyt, ihmiset tulevat muuttamaan asenteitaan, esimerkiksi poliittista käyttäytymistään, äänestysvalintojaan ja kontrolliaan, valveutuneisuuttaan ja tiedostavuuttaan ja alkavat nähdä ja ryhtyvät käyttämään hyväkseen kaikkia niitä todella hyviä asioita, joita on tarkoitettu meidän kaikkien nautittavaksemme, ei vain harvojen elämämme ilonpilaajien ja riistäjien.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän ilkkahyttinen kuva
Ilkka Hyttinen

Terve Jannet ja kiitos kiitoksista! - tämä muutostalous kuuluu ja liittyy osiona brasialialaisen tri, psykoanalyytikko, etc. Norberto R. Keppen analyyttistä trilogiaa käsittelevään aihepiiriin ja hänen kirjallisuuteensa, josta olen yritellyt kaivella näitä tiivistelmiä, joista tämä täällä julkaistu osio on 7. - toivottavasti minulla on tilaisuus ilmaista täällä vielä loputkin 8 osiota... Janne Kejo: aiheesta löydät siis lisää blogisivultani "Muutostalouteen; 2. Johdanto trilogiseen talouteen (by tri Norberto R. Keppe)" :

http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blog/lis... - jo osiosta 1 alkaen...

...varsin mielenkiintoinen on tähän aiheeseen liittyvä tri Keppen sähkömoottori - tehokkaampi kuin ikiliikkuja - kumoaa siis "evoluutionkin" mennen tullen...

http://www.keppemotor.com/fn/

http://keppemotorclub.bestforumpro.com/f1-keppe-mo...

http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/st...

Matticat (nimimerkki)

Freud myös kirjoittaa:

"Havainnot osoittavat, ettei narsististen neuroosien vaivaamilla potilailla ole lainkaan kykyä tunnesiirtoon tai korkeintaan vain riittämättömiä jäänteitä. He torjuvat lääkärin luotaan välinpitämättöminä, edes vihamielisyyttä tuntematta."

Edempänä Freud sanoo ettei kuvatunlaiseen henkilöön voida luoda minkäänlaista suhdetta ja näin saada aikaan parantavaa mekanismia. Eli tapaus on toivoton.

Ja jos ajatellaan maalaisjärjellä; jos kateus saisi kadehtimansa loppuisiko kateus? Ei loppuisi, sillä mikään ei riitä. Kun henkilö kuvittelee tahi uskoo toisella olevan jotain mikä oikeastaan kuuluisi itselle; seuraa tarve tuhota ne tarvittavat kateuden kohteen omistukset tai ominaisuudet, joita itse ei omista.

Tästä johtuen Suomessa lienee huomattava määrä miinoitettuja mökkinaapurien tienpätkiä ja paritalojen asukkaiden välisiä sissisotia. Kaupunkisotaa unohtamatta: http://www.kyttaajat.net/

Käyttäjän jope58 kuva
Tapio Härkönen

Ilkka Hyttinen:
"Todellisuus oli alun perin sitä kaikkea mikä on hyvää, kaunista ja totta, ennenkuin ihminen – Aatami ja Eeva – alkoi pilata sitä kateuksissaan".
---------
Olen viime aikoina tutkinut kymmentä käskyä.

YHDEKSÄS KÄSKY kuuluu:
Älä tavoittele lähimmäisesi omaisuutta.

MITÄ SE MERKITSEE?
VASTAUS:
Meidän tulee niin pelätä ja rakastaa Jumalaa, että emme petokseen turvautuen tavoittele lähimmäisemme perintöä tai kotia emmekä ota sitä haltuumme lain ja oikeuden varjolla, vaan auliisti autamme häntä säilyttämään sen.
---
KYMMENES KÄSKY
Älä tavoittele lähimmäisesi puolisoa, työntekijöitä, karjaa äläkä mitään, mikä hänelle kuuluu.

MITÄ SE MERKITSEE?
VASTAUS:
Meidän tulee niin pelätä ja rakastaa Jumalaa, että emme houkuttelemalla, pakottamalla tai vieraannuttamalla riistä lähimmäiseltämme hänen vaimoaan, palvelusväkeään tai karjaansa, vaan kehotamme kaikkia pysymään tehtävissään ja täyttämään velvollisuutensa.
-
Perinnönjakotilaisuudet ovat usein hyvin riitaisia. Niissä tulee esiin ihmisten raadollisuus joko näkyvästi tai sydämen salaisena ajatuksena.

Yhdeksäs ja kymmenes käsky muistuttavat meitä siitä, miten itsekkäitä ja ahneita olemme; himoitsemme toisen omaa.
Jumala näkee, mitä tekoa olemme. Häneltä emme voi peittää salaisimpiakaan ajatuksiamme.

Himoitsemisen syynä on kateus ja oman edun tavoittelu. Sananlasku sanookin; ”Kateus vie kalatkin vedestä”.
Jumala kieltää tavoittelemasta omaa etua toisten kustannuksella. Kristityn tulisi luottaa Jumalaan ja odottaa, että hän hoitaa asiamme parhain päin.
--
Gal. 5:26
”Älkäämme olko turhan kunnian pyytäjiä, niin että toisiamme ärsyttelemme, toisiamme kadehdimme”.

J. Gagarin

Kateudesta todellakin kumpuaa monenlaista pahaa, esimerkiksi koko vasemmistolainen liike ja aatemaailma pohjautuu yksinomaan kateudelle samoin kuin progressiivinen tulovero, perintövero, lahjavero, ym.

En kuitenkaan allekirjoita kirjoituksen sisältöä siltä osin, että meissä kaikissa olisi sisällämme kateutta. Vuosien karttuessa olen elämässä oppinut tietämään minkälaisia ilmiöitä kateus tuo tullessaan ja kuinka kateelliset ihmiset käyttäytyvät. Mutta henkilökohtaisesti en ole koskaan kateutta tuntenut enkä tiedä miltä sellainen tunne tuntuu, joka panee ihmiset käyttäytymään niin epärationaalisesti ja jopa omaa etuaan vastaan.

Olen tosin joskus aikoinaan ratsastanut sillä keppihevosella, että olen tiennyt toisen henkilön luulevan minulla olevan kateutta, kun tilanne olisi sellaiseen antanut pohjan, ja sitä kautta olen pystynyt hyödyntämään tuota luuloa saadakseni etuja itselleni. Mutta siinä mielessä en ole kateutta tuntenut, että olisin koskaan halunnut jotain pois joltain toiselta.

Käyttäjän karifa kuva
Kari Fagerström

Kateus kumpuaa ihmisen omasta pelosta tulla hyväksytyksi muiden silmissä.

Käyttäjän ilkkahyttinen kuva
Ilkka Hyttinen

...kiitos kommenteistanne! - kateudesta sinänsä voitaisiin keskustella paljonkin - yksilöllisestikin mitä moninaisimmin - tri Keppen ajatuksissa on kristityn uskovan viitekenttää - tässä muutamia Raamatun kohtia aiheesta:

Roomalaiskirje:
1:29 He ovat täynnänsä kaikkea vääryyttä, pahuutta, ahneutta, häijyyttä, täynnä kateutta, murhaa, riitaa, petosta, pahanilkisyyttä;

1.Korinttolaiskirje:
3:3 olettehan vielä lihallisia. Sillä kun keskuudessanne on kateutta ja riitaa, ettekö silloin ole lihallisia ja vaella ihmisten tavoin?

Galatalaiskirje:
5:21 kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa.

Filippiläiskirje:
1:15 Muutamat tosin julistavat Kristusta kateudestakin ja riidan halusta, mutta toiset hyvässä tarkoituksessa:

1.Timoteuksen kirje:
6:4 niin hän on paisunut eikä ymmärrä mitään, vaan on riitakysymyksien ja sanakiistojen kipeä, joista syntyy kateutta, riitaa, herjauksia, pahoja epäluuloja,

Tiituksen kirje:
3:3 Olimmehan mekin ennen ymmärtämättömiä, tottelemattomia, eksyksissä, moninaisten himojen ja hekumain orjia, elimme pahuudessa ja kateudessa, olimme inhottavia ja vihasimme toisiamme.

Jaakobin kirje:
4:5 Vai luuletteko, että Raamattu turhaan sanoo: "Kateuteen asti hän halajaa henkeä, jonka hän on pannut meihin asumaan"?

Toimituksen poiminnat