Ilkka Hyttinen Rakastan - siksi elän

Tutkivaan journalismiin

Eräät päivälehdet eivät ilmeisesti ole linjaltaan sitoutuneet mihinkään yhteiskunnalliseen tai aatteelliseen suuntautuneisuuteen. Olisi kuitenkin erehdys kuvitella, että poliittisestikin sitoutumattoman lehden toimittajat eivät saattaisi kirjoittaa ”tietyllä tavalla värittyneitä” juttuja. Siksi  onkin erinomaisen tärkeää huomioida ns. tutkiva journalismi.

Tutkivaa journalismia pidetään yleisesti tavoiteltavana toimintamallina medialle, mutta käytännössä toimitukset eivät ole aina tutkineet asioita kovinkaan merkittävässä määrin.  Joillakin aloilla tiedon puoliintumisaika on jo alle vuosi ja tiedon unohtamisaika usein sitä paljonkin lyhyempi, eritoten politiikassa.

Tutkivan journalismin pitäisi kuulua jokaisen toimittajan työhön. Tutkimisella on kuitenkin eroja. Journalistiikkaan toki kuuluu aina vähintäänkin tietyissä määrin asioiden ja niiden taustojen selvittämistä, mutta tilanne on jo toinen, jos puhutaan vähänkään haasteellisemmasta, perinteistä uutistyötä selkeästi vaativammasta tutkimuksellisesta saati tietieteellisestä haasteesta.

Hyvänä rajauksena tutkivalle journalismille voidaan nähdä suuntaus, jossa toimitusten tekemille tutkimuksille on tärkeä paitsi tutkittavien asioiden yleinen merkitys myös niiden ”hyshys”- arkaluonteisuus julkisuudelle. Yleensähän tutkimuksen kohteena olevia asioita joko tietoisesti salaillaan tai ainakin ne ovat kiusallisia päätyessään mediajulkisuuteen. Eettisesti ja moraalisesti orientoituneet journalistithan näkevät työnsä mielekkyyden ja tärkeyden juuri siinä, että tutkimustuloksia ei niiden arkaluonteisuuden takia tarjottaisi julkisuuteen muuta, usein vain sekoittavaa ja itse asian oikeiden tavoitteiden kannalta suuresti hankaloittavaa ja estävääkin ”yksityistä” tietä.

Usein tutkimisen kohteena on yksittäisen henkilön, viranomaisen tai organisaation toiminta eli heidän tekemisensä tai tekemättä jättämisensä. Kyse voi olla selkeästi laittomuuksista, mutta tätäkin useammin journalistit puuttuvat tutkimustensa kohteiden moraalisesti ja/tai eettisesti arveluttaviin tekoihin. Vaikka kohteiden toiminta täyttäisikin muodollisesti lain kirjaimen - ei silti aina kattavasti sen hengeltään, se voidaan silti mieltää vääräksi ja epäoikeudenmukaiseksi, kun se aiheuttaa käytännön ongelmia kansalaisille, veronmaksajille tai kuluttajille. Tutkimuksen lähtökohta voi olla yksittäisten henkilöiden kokemat ongelmat, joita pyritään tarkastelemaan laajempina yhteiskunnallisina epäkohtina. Näistä pyritään selvittämään lähtökohdat ja taustat. Asioiden julkisuusherkkyys näkyy herkästi itse jutuissa, vaikka ongelmien kohdentaminen ja vastuullisten nimeäminen ei aina olekaan vaivatonta eikä syitä epäkohtien syntymiselle voida tuoda esiin aukottomasti.

Tutkivan journalismin, ”vallan takapirun”, merkitystä korostaa se, että ilman journalistien arvokasta tutkimusta moni asia jäisi selvittämättä ja julkisuuden prässin ja siivilän ulkopuolelle. Esimerkiksi viranomaiset eivät tutki kaikkia tutkimista tarvitsevia asioita, kaikkien tutkimusten tuloksia ei julkisteta – ei siis aseteta julkisen kontrollin alle – eivätkä viralliset tutkimukset aina ole todenmukaisia niinkuin eivät kaikki mahdolliset tuomiotkaan. Siten tutkimisen tarvetta ei pitäisi meilläkään vähätellä, päinvastoin.

Tutkivan journalismin laajamittaista käyttöönottamista Suomessa on haitannut se, että tutkivalle journalismille ei ole syntynyt samanlaista toimintaan velvoittavaa perinnettä kuin esim. USA:ssa. Tutkimista on suomalaisessa journalismissa harjoitettu aina jossakin määrin, mutta se ei ole ollut kovinkaan määrätietoista.  Tutkivan journalismin satunnaisuutta lisää, jos sillä ei ole käytettävissään säännöllistä ohjelmapaikkaa tai palstatilaa, vaikka jutut sinällään eivät tällaista edellyttäisikään.

Suomessa tutkivan journalismin ongelmat ovat monitahoisia. Yksistään yhteiskunnan pienuus on johtanut siihen, että journalismista on tullut ”henkilökohtaista”. Tämä näkyy varsinkin paikallisesti siten, että toimittajilla ja tiedotusvälineillä on tarvetta säilyttää hyvät suhteet poliittiseen ja taloudelliseen valtaeliittiin eli uutislähteisiin ja mainostajiin. Tutkiva journalismihan on  hyvin voimakasta puuttumista juttujen kohteiden yksityisyyteen nimenomaan näille kielteisellä tavalla.

Kantona kaskessa tässä, suhteiden säilymistä suurempimerkityksellisenä, on kuitenkin tiedotusvälineiden taloudella ja tätä kautta toimitus-/tutkimusresursseilla. Lisäksi uuden median ryntäys toimitustyöhön on lisännyt toimittajien työpaineita erilaisten sisältöjen tuottamisessa, ei niinkään tutkimisessa.

Toinen tärkeä T&J-ongelma on reaaliaikaisen uutisoinnin ylikorostuminen. ”Pikauutisoinnissa” on tärkeintä kertomisen nopeus , ”kuka tiedotti ensin”, ei yksityiskohtien tai taustoituksen määrä tai edes tiedon tarkkuus tai oikeellisuus.

Toimittajan mielenkiintoa tutkivaan journalismiin heikentää työn hektisyyden prässäävyys, vaikeus ja yksinäisyys sekä rohkeuden puute kohdata erilaisia epämiellyttäviä tilanteita arkaluontoisen tiedon hankkimisessa. Ja vaikka yksittäiseltä toimittajalta löytyisikin henkilökohtaista kiinnostusta ja kykyä selvittää asioita, hänen on vaikea toimia tilanteissa, joissa esimiehet eivät kannusta tai anna siihen resursseja. 

Lähde:  FT Heikki Kuutti:   Suomalaiset toimitukset tutkivat vähän,

http://journalismi.uta.fi/index.php?page=artikkelit&type=artikkelit&id=20

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Jarmo Linkosalo

Näinhän tuo on Ilkka. Tutkiva journalisti voipi paljastaa herraköörin rivien välistä yhtä sun toista, mutta lukijalle tutkimuksen syvyys paljastuu journalistin innostuneisuudesta tai innottomuudesta. Maaseudun Tulevaisuus on sentään kunnon lehti. Lauri Kontron kirjoitukset ovat loistavia, muutenkin mennään enakkoluuloista globaaliin yhteisymmärrykseen maanviljelyksen kautta, globalisteilta lupaa kysymättä. Maanviljelyshän se maailman vanhin ammatti on, ennen poliittista prostituutioa.

Käyttäjän ilkkahyttinen kuva
Ilkka Hyttinen

Tosi hyvin ja ytimekkäästi kirjoitettu, Jarmo! - vedit ns. "sanat alta" - Parhaimmin jatkoin,

Ilkka

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset